torstai 31. tammikuuta 2013

HIIO-HOI!

Ollaan Jarkon kanssa Turkuun muutosta asti (eli viime elokuusta) puhuttu, että kun meri kerran on noin nurkan takana, on pakko lähteä jossain vaiheessa risteilylle. Syksyllä asiaa tutkittiin innolla, koska olisi ollut ihanaa päästä vähän kahdestaan matkailemaan ja varaa mihinkään etelänmatkaan ei todellakaan ollut. Samaan aikaan Viking Line heitti bensaa liekkeihin postittelemalla 4 euron risteilytarjouksia ja innosta hihkuen syöksyimme laivayhtiöiden sivuille varaamaan laivamatkaa. Matkan suunnittelu stoppasi kuitenkin kuin seinään minun junnuuteeni. Täytin joulukuussa 20 ja sehän ei laivayhtiöille riitä, vaan ikää tulee olla 21 tai vaihtoehtoisesti mukana yli 30-vuotias. Parivaljakko 22-wee ja 20-wee ei siis kelvannut halpismatkailuun. Siljalla oltaisiin matkaan päästy, mutta hinta olisi kohonnut kohtuuttomiin, ottaen huomioon, että risteily kestää 23h ja majoittuisimme surkeimpaan hyttiluokkaan. Päätimme siis lykätä risteilyä minun vanhenemiseeni tai ainakin parempaan rahatilanteeseen asti :)

Joulupukki kuitenkin oli päättänyt toisin. Saimme minun vanhemmiltani risteilylahjakortin, jonka he olivat saaneet tutuiltaan, mutta eivät sitä Kuopiosta käsin voineet käyttää. Pari päivää sitten varasimme siis 23h pikaristeilyn Tukholmaan ensi maanantaille! Lahjakortti ei riittänyt kattamaan koko matkaa valittuna päivänä, mutta maksettavaa jäi vain 20e eli kympppi per nenä, joten matka menee halpisreissauksen piikkiin. Maanatai piti valita päiväksi minun ikäni, valmennuskurssin ja Jarkon koulujuttujen vuoksi. Silja Linella 18-20 -vuotiaat siis saavat matkustaa iltalähdöllä su-ma ilman yli 30-vuotiasta seuralaista.




Hassua miten pienenpieni asia voi saada mielen hyväksi ja ponnistaa jaksamaan taas vähän paremmin, vaikka ulkona sataa vettä, tuulee ja on harmaata. Kuten jossain aiemmassa postauksessa jo kirjoitin, uskon, että matkailu, aivan pienikin on aina hyväksi :)




PS. Eilinen sää Turussa oli aivan kamala. Pahin Turkusää, johon olen puolessa vuodessa törmännyt: vettä, loskaa, tuulta ja räntää. Miten monta kertaa kiittelinkään itseäni onnistuneesta kumppariostoksesta, kun katuja eilen tallailin :)


keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Loskakakkaa taivaan täydeltä





Kun ulkona näyttää tältä jurppii ajatuskin illalla odottavasta valmennuskurssista. Matkaa koululle ei ole kuin 2 kilometriä, mutta tällä hetkellä oksettaa ajatus koko ulosmenosta. Taivaalta tulee litimärkää räntää niin tiheästi, ettei ikkunasta meinaa nähdä... Toivottavasti sää asettuu edes vähän ennen neljää.

Onneksi minulla on joululomalla Kuopion H&M:ltä ostetut alennuskaunokaiset, jotka sujauttaa jalkaan loskamoskaan astellessa. Katselin kumppareita jo aiemmin, mutta hylkäsin ne, koska alkuperäinen hinta 25e oli minusta liikaa H&M:n kumppareista. Alessa kengät kävelivät vastaan kuitenkin hintaan 10e ja pienen arpomisen jälkeen saappaat lähtivät matkaani. Katumusta en ole kokenut, vaan päinvastoin olen kumppareihini aivan hullaantunut! <3




Eilinen PHA-tunti oli raskas, mutta hyvällä tavalla :) Ideana tunnissa on yhdistää lihaskunto- ja syketreeni tekemällä harjoituksista pikku sarjoja, joissa syke- ja lihasosuudet vaihtelevat. Loppujen lopuksi lihastreeni siis aloitetaan aivan hapoilla sykepomppimisen jälkeen ja toisaalta lihastreenistä siirrytään suoraan lihakset täristen sykeosuuteen :D Illalla olo oli kuitenkin taas aivan mahtava ja olin valtavan ylpeä, että olin lähtenyt jumppaan. Tänään taitaa tulla lepopäivä, koska luulen, ettei mikään motivaatiopuuska riitä lenkittämään minua tuolla räntämyrskyssä.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Päivä, jona asiat sujuvat!

Kerrankin saan olla lukemisen suhteen itseeni tyytyväinen! Starttasin tänään kemialla ja kolmeen asti puursin laskujen parissa. Kahdeltatoista vaihdoin kemian fysiikkaan eli kumpaakin tänään kolme tuntia ja vielä olisi tarkoitus lukea vähän biologiaa. Eilen oli ensimmäiset valmennuskurssin biologian tunnit ja olo on vähän ristiriitainen. Opettajan opetustapa on aivan erilainen kuin viimevuotisen biologian opettajan. Mutta toivottavasti tämä on vain alkujärkytystä ja lämpenen tälle uudelle, tieteellisemmällekin opetustavalle. Viime vuoden opettajamme oli nuori biologialta jo valmistunut ja silloin lääkiksessä toista vuotta lukeva nainen. Tunnit olivat rentoja ja mukavia, ja kaikenlainen jäykkyys oli poissa. Asiat käytiin tarkasti ja havainnollisesti läpi. Häneltä oli myös helppo kysyä epäselviä asioita, ja tuntui että hän todella halusi hoitaa meidän opettamisen mahdollisimman hyvin. Onneksi minulla on viime kevään biologian materiaalit tallessa, joten tarvittaessa voin ne kaivella esiin ja lueskella uusien matskujen rinnalla :)

Liikunnan osalta voin myös olla ylpeä. Löhnättyäni koko viikonlopun irtokarkkien ja juustonaksujen kanssa sohvalla maanantaina jo poltteli päästä liikkumaan. Valmennuskurssi meni ikävästi circuit-tunnin päälle, joten aktiviteetti piti itse luoda. Siispä valmennuskurssin jälkeen puoli yhdeksän illalla vaihdoin ulkoiluvaatteet päälle ja pyrähdin pihalle räntä/vesisateeseen juoksemaan melko jäisille teille. Olen aina ollut huono juoksemaan ja viime syksyn juoksutreeniputkikin jäi vain parin viikon mittaiseksi. Nyt talvella olen kuitenkin pari kertaa käynyt juoksemassa ja molemmilla kerroilla järkyttynyt, miten hyvältä juoksu on tuntunut. Uskon, että talvella juokseminen jo sinänsä on tuntuu niin extremeltä, että maltan pitää vauhdin sopivana, enkä juokse itseäni henkihieveriin, kuten kivoina kirkkaina syyspäivinä. Tänään luvassa on sisäliikuntaa, kun menen testaamaan PHA-jumpan, joka viime viikolla jäi kokematta, kun tunti oli korvattu circuitilla.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Minulla on pomppufii... ei vaan bilefiilis!

Olen viime aikoina ollut vähän laimea juhlija ja uskoin menettäneeni sen hehkeän nousuhumalan, joka nuorempana kihahti päähän ensimmäinen siiderin jälkeen. Tänään löysin kuitenkin itsestäni yllättäen pienen bile-eläimen, joka nyt pyrkii esiin :) Jarkko on nyt koulukaverinsa synttäreillä ja minun on tarkoitus liittyä mukaan porukkaan, kunhan juhlijat siirtyvät kotibileistä keskustaan. Olen täällä kotona viettänyt yksityisiä privaattietkoja katsellen Iholla-sarjaa, meikaten ja musiikkia kuunnellen. Hassua, miten pienet asiat tuottavat iloa, kun arkipäivinä tulee vain möllötettyä kotona: meikkaaminen huolella ja itsensä laittaminen muutenkin. Arkisin en jaksa välittää lainkaan mitä päälle kaapista repäisen, koska fysiikkaa tai kemiaa laskiessa on sama oli päällä kollarit tai juhlamekko... Siksi tälläiset pienet juhlallisuudet riemastuttavat: kerrankin mahdollisuus meikata vähän huolellisemmin! Pää on näköjään oli liian esittelykelvoton, kun kamerakin hylkii :D Päällä kuitekin kyseiset vaatteet ja lisäksi mustat korkeat nilkkurit.




Piti vähän leikkiä...
 


Kynnet jaksoin iltaa varten puhdistaa mustasta ja kullasta ja nyt on pinkkiä koko kynnen täydeltä. Nyt täytyy mennä, parhaat paardit odottavat!

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Toisenlaista opiskelijaelämää....

Heräsin tänä aamuna reippaasti puoli kasilta ylös, että saan kemian ja fysiikan laskemisen tehokkaasti viimeistään yhdeksältä alkuun. Puhelin kuitenkin kilahti sähköpostin merkiksi jo heti seitsemän aikaan muistuttaen tekemättömästä hopsista eli henkilökohtaisesta opintosuunnitelmasta, joka yliopistossa tulee olla tehtynä ensimmäisen vuoden loppuun mennessä. Meillä Turussa hops tulee olla tehtynä ja opettajan hyväksymänä tammikuun loppuun mennessä eli viikon päästä. Itse en tänä keväänä suorita biologian opintoja kuin muutaman kurssin verran (ja aikeenani on olla ensi syksynä jossain muussa koulussa), joten olin ajatellut, että jätän hopsin teon sikseen, koska eihän kukaan nyt yliopistossa enää holhoa, että mitä minä teen mihinkin aikaan. Väärin. Tänä aamuna opinto-ohjaajalta nimittäin kilahti muistutus, että aikaa on viikko. Siispä kemian ja fysiikan kirjat nurkkaan ja koneelle rämppäämään kasaan kanditutkinnon opintojani. Hopsisssa täytyy määritellä kurssit, jotka aikoo Luk-tutkielmaansa sisällyttää sekä suunnitella niiden suoritusajankohta vuosien ja jaksojen tarkkuudella. Touhu olisi helppoa, jos aikoisin mennä täysin suunnitelman mukaan ja suorittaa kandin kolmessa vuodessa ilman minkäänlaisia puolen vuoden "nyt luen pääsykokeisiin, että pääsisin täältä pois" -taukoja. Sillon kurssit sujahtelisivat omiin jaksoihinsi ilman päällekkäisyyksiä ja ilman ylitäysiä periodeja. Nyt minun täytyi yrittää alkuun miettiä mihin rakoon tungen tämän kevään rästiin jäävät kurssit, jotka valitettavasti saattavat olla pohjana myöhemmille kursseille. Puuhaan kului reilut kolme tuntia enkä vieläkään ole tyytyväinen, koska pelkään, että suunnitelmani on epäuskottava opinto-ohjaajan silmissä. Ja, koska olen surkea tiedekunnan varoja kuluttava opiskelijapummi, joka varasti jonkun oikeasti motivoituneen hakijan opiskelupaikan, pyrin välttämään kaikenlaista kontaktia laitoksen henkilökuntaan.

Kelvottoman opiskelijan parhaat kaverit

Surullisinta hopsin teossa oli huomata, että minua harmitti, etteivät kurssit, joita väitin tulevani suorittamaan koskaan tulisi päätymään opintopisteiksi opintorekisteriini :( Biologian opettajan ammatti oli minulle pitkään suunnitelma B lääkärin työn rinnalla. Vieläkin biologian opettajan työ kiinnostaa minua, mutta en usko motivaationi riittävän viiden vuoden opintoihin, jotka sisältävät paljon asiaa, joka minua ei kiinnosta (esim. ekologia ja tarkka solunyherrys) sekä maisteritutkinnon kruununa odottavan gradun. Mutta on kuitenkin lohdullista tietää, että minulla on taustallani toinen kiinnostava ala, jos lääkis alkaa näyttää mahdottomalta tai, jos kävisi niin, ettei lääkärin ammatti sopisikaan minulle :)

Kerroin eilen olevani menossa testaamaan uutta jumppaa. Ohjelmassa piti olla PHA-niminen tunti, mutta koululle päästyäni sain kuulla, että PHA on peruttu ja tilalla on circuit. Eli sama tapporeeni, joka maanantaina sai oksun nousemaan kurkkuun ja tajun karkaamaan. Maanantain jäljiltä kipeillä ja jäykillä jaloilla kyykkääminen ja laudan yli hyppely tuntuivat normaaliakin raskaammilta ja toisen kierroksen jälkeen harkitsin jo karkaamista. Onneksi jäin, koska tänään on mahtavaa olla näin järkyttävän jumissa! Kroppa on tasapuolisen kipeänä joka puolelta, mutta pahiten käsistä ja rintalihaksista. Tänään on lepopäivä, mutta huomenna, jos kipeys yhtään helpottaa luvassa olisi body, jota en ole ennen kokeillut.

Illalla luvassa Bioshock 2013 -bileet, joista toivottavasti irtoaa uusi haalarimerkki :) Vanhat merkit kaipaavat seuraa.


tiistai 22. tammikuuta 2013

Aurinkoa ja ompeluinnostus



Ulkona paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta ja minä olen koko päivän laskenut fysiikkaa (mekaniikkaa) ja lukenut ekologiaa. Tilanne on suhteellisen epäreilu. Ja minä kun en osaa pätkäistä lukemista keskeltä päivää poikki niin, että luen pari tuntia ja käyn tunnin kävelyllä ja palaan sitten takaisin lukemaan. Ehei, ei onnistu. Päivän ikävät pakkopuuhat on pakko hoitaa ensin kokonaan pois alta ennen kuin voi heittää aivot nurkkaan ja ajatella muita juttuja loppupäivän. Tänään ja eilen aurinko on kuitenkin irvistellyt kiduttavan kivasti olohuoneen sohvannurkkaan, johon olen leiriytynyt bilsan kirjan kanssa. Tänään päätin yhdistää nämä kaksi riemua:

Ekologiaa ja aurinkoa

Aloitin pienimuotoisen elämäntapakohennuksen vuodenvaihteessa ja eilen juoksutin itseni tunniksi circuitiin. Kyseessä on kuntopiirityyppinen jumppa, jossa syke- ja lihaskunto-osuudet vaihtelevat. 50 minuuttia kierretään pisteeltä pisteelle heiluen 40-55 s/piste. Tunti on todella rankka ja viimeisen kierroksen puolivälissä oksennus pyörähti jo kurkussa ja taju meinasi lähteä. Kaikesta öklötyksestä huolimatta koin eilen vahvimman liikunnanjälkeisen endorfiinihumalani ikinä. Suihkun jälkeen olo oli kuin pilvissä leijuisi, jalat ja kädet sen verran uupuneet, että niiden olemassaoloakaan ei oikein tiedostanut. Tänä aamuna olenkin aika yllättynyt, etten ole tämän pahemmin jumissa. Kyllähän joka paikkaan vähän sattuu, mutta vain sillein sopivasti. Ja hyvä niin, koska tänään on luvassa uusi liikuntarääkki :) Jännityksellä odotan huomisen oloja...

Sain syntymäpäivälahjaksi äidiltäni ompelukoneen, joka on nyt kuukauden ajan istunut paketissaan vaatehuoneen lattialla. Sunnuntaina Helsinki-Turku bussimatkalla oli viimein aikaa ja kipinä yrittää vähän suunnitella, mitä voisin koneella puuhata. Osaan ompelun perusjutut ja olin yläasteella, jolloin olen viimeksi käsitöiden kanssa enemmän puuhannut, suhteellisen taitavakin, joten vielä tällä hetkellä elän uskossa, että minusta ja ompelukoneestani tulee ystäviä. Haluaisin ommella itselleni musta-valkoisen mekon, jonka yläosa (musta) on selästä avoin toppimallinen ja alaosa (valkoinen tai luonnonvaalea) vaakakaistaleista koottu ja vähän rypytetty. Helma siis sellainen salsahame, en ole varma termistä, mutta tuosta itse ymmärrän mitä haluan. Ajattelin tänään vähän yrittää kaavoittaa mekkoa, jos aikaa riittää. Tämä on vaan niin jännää, koska en ole vuosiin ollut tekemisissä vaateompelun kanssa! 
Käsityöinnostus on levittäynyt myös neulontaan ja tällä hetkellä työn alla on pipo Jarkolle. Neulonnastakaan en osaa kuin ihan perusjutut: oikean, nurjan ja kavennuksen periaatteen. Alkeellisten taitojen lisäksi ongelmanani on käsityöiden suhteen ailahteleva innostus, joka saattaa lopahtaa hetkellä millä hyvänsä..


maanantai 21. tammikuuta 2013

Minä <3 kynnet

Mustaa ja kultaa. Tykkään!

Harkkakoe ja lyhennetty viikonloppuloma Vantaalla

Lauantaiaamuna syöksyin heti yhdeksäksi tekemään valmennuskurssin ensimmäistä harkkakoetta. Kokeessa oli ainoastaan kemian ja fysiikan tehtäviä tähän mennessä käsitellyistä aiheista, koska biologian opetus alkaa vasta viikon päästä. Kemiasta siis laskujen osalta oikeastaan ainoastaan stoikiometriaa ja fysiikasta linssejä, kinematiikkaa (suhteellista liikettä ja tasaista kiihtyvyyttä), lämpöoppia sekä pikkuraapaisu voimia. Oli mahtavaa huomata miten raju muutos vuodessa on ehtinyt tapahtua kemian ja fysiikan taitojeni osalta. Viime vuoden tammikuussa minulla oli fysiikan taustatietoina lukion kurssit 1-5, joista en ollut aikanaan ymmärtänyt mitään, ja kemiasta lukion kurssit 1 ja 2. Viime kevät minulla menikin paikatessa noita puutteita, joten syvempi oppiminen jäi vielä haaveksi. Tänä vuonna perustaitojen ollessa kunnossa on paljon helpompaa yrittää ymmärtääkin asioita eikä vain todeta, että tämä tehdään näin, koska opettaja sanoo. Harjoituskoe meni siis laskujen osalta niin, että voin melkein olla tyytyväinen itseeni, mutta..... Sitten tulivat monivalinnat. Viime kevään lääkiksen valintakokeen tapaan harkkakokeeseen oli sisällytetty molempiin aineisiin kahden tehtävän verran monivalintaa. Itselleni tuo monivalinta oli pääsykokeessa viimeinen niitti, joka viimeistään halvaannutti minut. Niihin monivalintoihin kaatui lauantainkin koe. Tiedänpä ainakin tehtävätyypin, jota minun täytyy treenata....

Kolmen tunnin fyysikoinnin ja kemistelyn jälkeen reissattiin Jarkon kanssa Helsinkiin ja sieltä pikaisen keskustavisiitin jälkeen Vantaalle kavereiden tupareihin. Kuten aiemmin jo mainitsin piti meidän aloittaa säästeliäämpi elämäntapa nyt tammikuussa. Retki Helsinkiin ei vielä koitunut kalliiksi, koska tällä hetkellä eri bussifirmat kampanjoivat Turku-Helsinki välin lippuja halvalla. Ees taas Turku-Helsinki matkat siis 14e/nenä. Vertailun vuoksi sama matka VR:llä maksaa opiskelijalle 14-15e/suunta eli busseilu tuli puolet halvemmaksi. Halpuus loppui kuitenkin Kookenkään, kun törmäsin kivoihin kenkiin. Olin onnistunut välttelemään kaikenmaailman vaatekaupat osittain siksi, että elin säästökuurilla ja osittain siksi, että Helsingissä joka paikka oli niin täynnä ihmisiä. Jarkolle piti kuitenkin löytää ihan oikeasti kengät loppuun käveltyjen tennareiden tilalle, joten kenkkauppoja en voinut vältellä. Tosin en kokenut kenkäkauppoja niin uhkaaviksi, koska en yleensä ihastu kenkiin niin, että ostaisin ne aivan ekstemporee. Viime lauantaina kaikki oli kuitenkin toisin....


Ja nyt minä omistan yllä olevat kengät. Olin lähtenyt matkaan maailman tylsimmän näköisenä, koska viikonlopun hyytävä pakkanen pakotti pukeutumaan ennen kaikkea lämpimästi: löysät farkut (että mahtuu sukkiset alle), neule ja lättänät kengät (että mahtuu villasukat). Perillä Helsingissä olin siis altis ulkonäköä parantaville löydöille ja sattumalta nämä kengät toimivat aivan loistavasti niiden löysien farkkujenkin kanssa... :) Hyvästi säästökuuri siis.

Tuparit Vantaalla menivät tosi kivasti ja saatiin vähän jännitystäkin elämään, kun poliisit tulivat vaientamaan bileet puolen kahdentoista maissa. Mielestäni naapureilta vähän tökerö veto kutsua poliisit ilman, että on käynyt ensin itse sanomassa, että musiikit ovat häiritsevän kovalla. Loppuilta oltiinkin sitten ilman musiikkia, mutta ei sekään haitannut. Oli kiva nähdä lukiokavereita ja jutella pitkästä aikaa :) Ja matkailu, vaikka pienikin, piristää aina.

torstai 17. tammikuuta 2013

Aurinkopäivä, joka valui hukkaan

Eilinen ilta sujui kivasti ja rakastuin haalareihini koko sydämestäni <3 Ensinnäkin puolet bileiden vaatekriiseilystä jää sikseen, kun tarvitsee miettiä ainoastaan yläosaa. Alaosakriisin lisäksi haalarit pelastavat myös jalat. Lököttävien haalareiden kanssa kun tuntuisi (ja näytäisi) hölmöltä laittaa jalkaan tappokorkkareita. Tennarit jalkaan vaan siis ja menoksi! Tanssiminenkin tuntui paljon varmemmalta matalilla ja mukavilla kengillä. Viimeinen haalariplussa menee paitavalintaan. Minulla on muutamia kivoja peruspaitoja, joita on aivan mahdotonta käyttää vyötäröltä normaalikorkuisten housujen kanssa, koska paidat ovat sellaisia kikkanoita, että napa vilkkuu heti, jos kättä liikuttaakaan. Haalareiden kanssa tätäkään ongelmaa ei kuitenkaan ole, koska ne nousevat kivan korkealle piilottaen napapaidan reunan. Taidan pukeutua tulevaisuudessa vain haalareihin :D

Kuten otsikkokin jo juoruaa tämä päivä meni valitettavasti minulta aivan hukkaan. Turku kieri ihanassa auringonpaisteessa ja pakkaspäivässä, mutta minä möllötin sängyllä ja sohvalla vedoten olemattomaan krapulaani. Jaksoin eilen baarissa puoleen kolmeen ja nukkumaanmeno venähtikin neljään, joten aamu-unet voi laittaa pitkän illan piikkiin. (Siitähän ei puhuta, että Jarkko juhli vielä asteen kovempaa ja silti onnistui raahaamaan itsensä kouluun kymmeneksi....) Kun lopulta sain itseni ylös sängystä olikin "minulla on melkein krapula" -tekosyyn vuoro. Oikeasti olo oli tosi hyvä, mutta kun laiskotti oli helppo väittää itselle, että kyllä tässä vähän heikottaa eikä ulos kannata lähteä tai ainakaan ei kannata tuohon biologian kirjaan tarttua.... Ja onnistuihan se. Päivä oli ja meni, ja minä sain aikaiseksi ainoastaan syödä vähän ja raahautua valmennuskurssille. Lukeminen siis jäi tänään kokonaan, mutta valmennuskurssia varten sentään olin valmistautunut jo aiemmin eli läksyt oli tehty ja uuteen asiaan perehdytty. Happo-emäs -laskut opettelin viime keväänä kovalla tuskalla ja tänä vuonna tuntuikin hyvältä huomata, ettei viime kevät mennyt hukkaan.

Onneksi meillä eletään tällä hetkellä säästökautta niin en onnistunut kruunaamaan tätä päivää levyllisellä suklaata tai muulla yhtä kamalalla...

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Pieni ihminen suuressa blogimaailmassa

Ensimmäinen yritys kirjoittaa jotain. 
Tuntuu hölmöltä aloittaa, vaikka ajatus ja puuhaaminen tekstien parissa kiinnostaa niin paljon, että bloggaaminen vilahtelee mieleen päivän aikana monta kertaa. Tuntuu niin helpolta lukea vakiintuneiden bloggareiden kirjotuksia päivän tekemisistä, asuista, menoista ja meikeistä. Mutta miten tällainen reppana voi aloittaa saman ihan tyhjästä? Aloittamalla aivan tyhjästä, haa! Täältä pesee ;)


Tänään oli melkoisen normaali lääkikseen lukevan keskiviikkopäivä. Ainakin aamun osalta. Aloitin aamun biologialla ja kynsien lakkaamisen viimeistelyllä. Vaikka olisin parhaimmassa laskuterässä kemian ja fysiikan kannalta heti aamulla, oli tänään pakko aloittaa lukemisella, koska märillä kynsillä ei kärsi viivoittimia ja kyniä käsissä pyöritellä. Myöhemmin sitten taistelin linssi- ja peilitehtävät pois alta ja vähän dopplerin ilmiötä kaveriksi. Jarkko pääsi ajoissa koulusta ja sen jälkeen keksittyminen yllättäen vaikeutui. Koska olen hölmö ja tuudittaudun tunteeseen, että aikaa riittää vaikka mihin ja, että olen muka hyvässä ajassa, kun nyt jo lukemista olen täysipäiväisesti starttaamassa, päätin sitten jättää päivän lukemiset 40 sivuun biologiaa ja parin tunnin fysikkaan. Loppupäivän olenkin vaan tähän asti löhnäilly ympäri kämppää Jarkkoa välillä hipsutellen :D

Meillä on molemmilla tänään neitsytbileet tulossa: Jarkolla ekat omat opiskelijabileet ja mulla ekat opiskelijabileet haalareissa! Bilsan opinnot aloitin siis jo syksyllä, mutta haalaritoimittajan toimistusongelmien takia saatiin haalarit vasta ihan vuoden 2012 lopussa. Nyt vasta siis ekat haalaribileet, kun olen jo oikeastaan lopettanut tai ainakin tauolla omista opinnoistani biologialla. Silti olen valtavan innoissani! Opiskelijaidentiteetti kasvoin potenssiin miljoonaksi, kun sai vihdoin heittää kauniit, metsänvihreät haalarit niskaan. Viime perjantaina ommeltiin opiskelijakaveriden kanssa merkit kiinni niin, että haalarit on tänään tuliterinä valmiina käyttöön. Hauska myös nähdä kaikkia tuttuja, koska päivisin istuskelen vaan täällä omassa pääsykoelukuluolassani...



Kynsistä mainitsin jo aiemmin ja ne taitaavat jäädä tämän postauksen ainoaksi ulkonäkö/tyyli ym söpöstelyksi. Saan noin kerran vuoteen kasvatetua kynteni pitkiksi. Sitä useammin se ei vain onnistu, kai kynnet jotenkin ovat niin heikoilla aina sen jälkeen, kun leikkaa pitkät pois. Kuitenkin! Tykkään hurjasti näpertää kynsieni kanssa olivat ne sitten pitkät tai lyhyet (pitkien kansa kikkailu luonnollisesti kuitenkin palkitsevampaa, kun kynnet eivät tarkan lakkaamisen jälkeen näytä kymmeneltä nakkipötköltä....). Aikaisempina vuosina olen tyytynyt intoilemaan perinteisestä valkokärkisestä manikyyristä, mutta viime viikolla asiaan tuli muutos. Alennusmyynneistä olin testimielessä ostanut tummanvioletin Gina&Tricotin ja H&M:n pinkin lakan. Ensimmäistä kertaa lakkasin ranskalaisen manikyyrin pinkilla pohjavärillä ja tummanvioloteilla kärjillä. Lopputulos oli mieletön! Olin kynsistäni niin innoissani, että joka kerta, kun sormiani vilkaisin piti vilkaisu venyttää katseeksi ja peilailla kynsien pintaa valoa vasten :) Harmi vaan, että hyvä lopputulos vaatii aikaa monta tuntia, kun lakkakerroksia pitää laittaa useampia ja kuivatella. Tänään ohjelmassa olivat kuitenkin tummanvioletti ja oranssi.



Nyt kohti bileitä haalarit niskassa! JEE!