tiistai 22. tammikuuta 2013

Aurinkoa ja ompeluinnostus



Ulkona paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta ja minä olen koko päivän laskenut fysiikkaa (mekaniikkaa) ja lukenut ekologiaa. Tilanne on suhteellisen epäreilu. Ja minä kun en osaa pätkäistä lukemista keskeltä päivää poikki niin, että luen pari tuntia ja käyn tunnin kävelyllä ja palaan sitten takaisin lukemaan. Ehei, ei onnistu. Päivän ikävät pakkopuuhat on pakko hoitaa ensin kokonaan pois alta ennen kuin voi heittää aivot nurkkaan ja ajatella muita juttuja loppupäivän. Tänään ja eilen aurinko on kuitenkin irvistellyt kiduttavan kivasti olohuoneen sohvannurkkaan, johon olen leiriytynyt bilsan kirjan kanssa. Tänään päätin yhdistää nämä kaksi riemua:

Ekologiaa ja aurinkoa

Aloitin pienimuotoisen elämäntapakohennuksen vuodenvaihteessa ja eilen juoksutin itseni tunniksi circuitiin. Kyseessä on kuntopiirityyppinen jumppa, jossa syke- ja lihaskunto-osuudet vaihtelevat. 50 minuuttia kierretään pisteeltä pisteelle heiluen 40-55 s/piste. Tunti on todella rankka ja viimeisen kierroksen puolivälissä oksennus pyörähti jo kurkussa ja taju meinasi lähteä. Kaikesta öklötyksestä huolimatta koin eilen vahvimman liikunnanjälkeisen endorfiinihumalani ikinä. Suihkun jälkeen olo oli kuin pilvissä leijuisi, jalat ja kädet sen verran uupuneet, että niiden olemassaoloakaan ei oikein tiedostanut. Tänä aamuna olenkin aika yllättynyt, etten ole tämän pahemmin jumissa. Kyllähän joka paikkaan vähän sattuu, mutta vain sillein sopivasti. Ja hyvä niin, koska tänään on luvassa uusi liikuntarääkki :) Jännityksellä odotan huomisen oloja...

Sain syntymäpäivälahjaksi äidiltäni ompelukoneen, joka on nyt kuukauden ajan istunut paketissaan vaatehuoneen lattialla. Sunnuntaina Helsinki-Turku bussimatkalla oli viimein aikaa ja kipinä yrittää vähän suunnitella, mitä voisin koneella puuhata. Osaan ompelun perusjutut ja olin yläasteella, jolloin olen viimeksi käsitöiden kanssa enemmän puuhannut, suhteellisen taitavakin, joten vielä tällä hetkellä elän uskossa, että minusta ja ompelukoneestani tulee ystäviä. Haluaisin ommella itselleni musta-valkoisen mekon, jonka yläosa (musta) on selästä avoin toppimallinen ja alaosa (valkoinen tai luonnonvaalea) vaakakaistaleista koottu ja vähän rypytetty. Helma siis sellainen salsahame, en ole varma termistä, mutta tuosta itse ymmärrän mitä haluan. Ajattelin tänään vähän yrittää kaavoittaa mekkoa, jos aikaa riittää. Tämä on vaan niin jännää, koska en ole vuosiin ollut tekemisissä vaateompelun kanssa! 
Käsityöinnostus on levittäynyt myös neulontaan ja tällä hetkellä työn alla on pipo Jarkolle. Neulonnastakaan en osaa kuin ihan perusjutut: oikean, nurjan ja kavennuksen periaatteen. Alkeellisten taitojen lisäksi ongelmanani on käsityöiden suhteen ailahteleva innostus, joka saattaa lopahtaa hetkellä millä hyvänsä..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti