lauantai 16. helmikuuta 2013

Puoliksi aktiivinen lauantai

Olin tänään hyvin saamaton ja toisaalta sain aikaan valtavan paljon. Meillä on normaalisti ollut tapana herätä viikonloppuisinkin suhteellisen aikaisin, ettei vapaapäivät valu hukkaan, mutta viime aikoina käytännöstä on vähän lipsuttu. Varsinkin monesti torstaisin olevat opiskelijabileet saavat aikaan kovaa väsymystä perjantaisin, mutta perjantaisin tätä väsymystä ei saa nukkua pois, kun täytyy opiskella. Siispä univelkoja maksellaan lauantaisin nukkumalla vaille kahteentoista ja heräämällä ylipitkistä unista syyllistävän pikkusiskon soittoon. Mutta mitään kadu, koska oli ihana nukkua sellaista hataraa aamu-unta, jossa on melkein hereillä, mutta kuitenkin näkee paljon unia, jotka on helppo muistaa herätessä.

Iltapäivällä kuitenkin aktivoiduimme aamunkin edestä, kun pullomummoilimme monen  kuukauden pullot/tölkit kauppaan ja kiskaisimme 8 kilometrin juoksulenkin. Kävimme juoksemassa saman lenkin viime sunnuntaina ja jo silloin olin täynnä yllätystä, että selvisin reissussa hengissä ja hyvällä mielellä vieläpä. Tänään vauhti oli vielä aiempaa kovempi ja askel nousi niin liukkaasti, ettei tuntunut tappavan pahalta missään vaiheessa. Minusta tämä on kertakaikkisen hämmentävää, koska vasta viime syksynä viiden kilometrin lenkki tuntui useimmiten kuolemantuomiolta, enkä voinut ymmärtää, kuinka joku voi jaksaa juosta yli kuutta kilometriä kerrallaan. Joko olen kehittynyt tai sitten minulla on ollut valtavan hyvää tuuria/yllättävä kuntopiikki näinä kahtena edellisenä lenkkikertana. Haluan uskoa, etten ole juoksennellut jumpissa turhaan, joten yritän lujasti uskotella itselleni kehittyneeni :)

Lenkin jälkeen palkintona odotti kotitekoiset täytetyt patongit (jotka kyllä täytyi tehdä ensin) ja myöhemmin vielä sauna. Nyt olo on ihanan rento ja oikein kihisen itsetyytyväisyyttä tuosta hyvin menneestä lenkistä.


 

Ruusunikin elävät ja voivat oikein hyvin. Koko eilisen raahasin kukkia mukanani huoneesta toiseen, kun vuoroin laskin keittiössä ja luin olohuoneessa, niin että voin ihailla niitä samalla, kun puuhailen.




Ps. Liityin tänään takaisin töppökynsien joukkoon, kun kyllästyin melkein katkeamispisteessä olevaan vasempaan etusormeen. Vasurin nimetön ja keskisormi menetettiin jo Pikkulaskiaisen tiimellyksessä, joten kai olikin aika lyhentää kaikki vakiomittaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti