keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Kevätkukkia

Illalla auringon jo laskiessa, kun kotuduin valmennuskurssilta, törmäsin ihanuuteen, jota en vielä hetken arvannut näkeväni: leskenlehtiin. Nuo pikkuiset keltaiset kukkaset ovat pienestä pitäen olleet minulle tärkeä merkki kevään etenemisestä. Pienenä ajattelin leskenlehtien olevan voikukkien pikkusiskoja, kun kukat näyttivät pieniin silmiini niin samanlaisilta. Leskenlehtiin liittyy myös muisto kaukaisesta keväästä, kun keräsi kimpun kevään ensimmäisiä leskenlehtiä äidilleni. Kukat laitettiin maljakkoon parvekkeelle ja olin uurastuksestani valtavan ylpeä. Pitkästä ilosta seurasi kuitekin surku, kun kukat lakastuivat hetkessä uudessa vetisessä kasvuympäristössään. Sen jälkeen en ole leskenlehtiä yrittänytkään keräillä vaan antanut kevätkukkien kukkia maassa. Kuvan kukkaset ovat hiukan jo nupullaan, koska ilta painoi päälle, mutta keltainen siellä karikkeen seassa selkeästi vilkkuu.


Nahkatakki pääsi tänäänkin käyttöön, mutta taas uudelaisen parin kanssa. Maanataina kokelin farkut ja eilen pappahousut, joten tänään oli hameen vuoro. Kuvia on valitettavasti huononlaisesti, koska aikaa kului ruuanlaittoon ja lukemiseen. 


Yhdistin raskaamman takin perusnaiselliseen musta-valkoraidalliseen kynähameeseen ja jalkaan tyrkkäsin tottakai uudet tennarit. Tuota hametta on tullut harvemmin käytettyä, kun materiaalinsa puolesta se tuntuu perushametta juhlavammalta/jäykältä. Tennarit ja nahkatakki onneksi rentouttivat hamosen. Yläosa oli yksinkertainen 3/4 -hihainen musta paita ja kaulassa killui oranssi tuubihuivi. Oman jekkunsa toi päähän pannaksi sidottu niin ikään oranssi jenkkihuivi. Huomioikaa muuten ponnarilla olevat hiukset. Pinnejä ja lakkaa koko takaraivo täynnä, mutta ponnari se on.


Huivi aiheutti tänään yllättäen hämminkiä valmennuskurssilla. Päähäni alkoi jomottaa ihmeellisesti noin tunnin kuluttua kurssin alusta enkä kyennyt keskittymään kunnolla. Kipu keskittyi oikean silmän ympärille: ylös, sivuille, alas ja taakse, eikä ottanut laantuakseen, vaikka nappasin särkylääkkeenkin. Kivun jatkuessa aloin hieroa sairasta päätäni ja vahingossa satuin painaisemaan kohtaa, johon olin solminut huivin. AUTS! Selkeä kipupiste napotti suoraan solmun alla. Kuin taikaiskusta kipu kaikkosi, kun vähän hölläsin pantaa ja solmin rusetin uudestaan. Ihan vain vinkkinä kaikille panta- ja nutturapäille, jos pääkipu sattuu yllättämään :)
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti