tiistai 23. huhtikuuta 2013

Miksi?

Miksi minä kirjoitan tänne? En usko oikein kenenkään lukevan blogiani, mutta silti nautin tänne kirjoittamisesta, koska minusta on ihana pitkästä aikaa ylipäätään kirjoittaa jotain. Lukion jälkeen olen pari vuotta leijunut kirjoittamattomuuden ja lukemattomuuden tilassa, koska yliopisto ei ole vaatinut jatkuvaa kirjoittamista ja ne vähäiset jutut mitä olen koulun puolesta tehnyt ovat olleet ranskalaisiin viivoihin perustuvia muistiinpanoja tai leikkitieteellisiä tutkimusraportteja. Minkäännäköistä "luovaa" kirjoittamista en siis ole harrastanut ja pikkuhiljaa olen alkanut pelätä, että kirjoitustaitoni katoaa. Enkä siis tarkoita, että kadotukseen joutuisi vain kirjoitustyyli vaan ihan oikeinkirjoitustaito. Pelkään, että kohta en enää hahmota, kuinka lause tulee pätkiä pilkulla ja milloin sekaan voisi heittää kaksoispisteen tai miten tehdään kappalejako.

Olen pikkutytöstä asti lukenut valtavan paljon. Opin lukemaan "vasta" ykkösluokalla, mutta siitä lähtien olen ahminut kirjoja koko ikäni. Tai ainakin seitsemästä ikävuodesta lukion puoleenväliin. Silloin intoni alkoi nimittäin hiipua. Aikaa oli entistä vähemmän ja pikkuhiljaa kirjoituksiin lukeminen vei aikaa kaikelta muulta. Ja kun on päivän ensin lukenut kirjotuksiin, illalla silmät huutavat kauhusta ns. hupikirjan nähdessään. Eikä keskittymiskykykään oikein tahdo riittää päivän tekstin seassa kahlaamisen jälkeen. Niin jäi minun lukeminen, enkä ole saanut intoa uudelleen nousuun. Osittain syyt ovat yhä samat: kun lukee päivän bilsaa ja laskea kemiaa tai fysiikkaa, illalla ei vain huvita tarttua enää yhteenkään kirjaan. 

Toinen tärkeä syy on, että olen pudonnut kirjojen kelkasta. Kun aikaisemmin luin paljon, olin nuori ja luin nuorten kirjoja. Nyt olen aikuinen, mutta mitä aikuiset lukevat? Kirjaston aikuisten osasto on valtava viidakko, josta en osaa etsiä oikein mitään, kun en tiedä mitä kaipaisin. Olen kadottanut lukijaidentiteettini, koska en tiedä millaisia ns. aikuisten kirjat ovat. Pitäisi kenties tehdä retki internetin ihmeelliseen maailmaan ja sitten hiukan valaistuneena marssia kirjastoon. Voisi kesän tavoitteeksi ottaa löytää lukijaminäni uudelleen.

Eksyin totaalisen aiheesta... Viime vuosien lukemattomuus on kuitenkin tukenut pelkoa, että menetän kyvyn kirjoittaa taidolla, joten asiaan oli saatava muutos. Ja koska en niin luovaksi itseäni tunne, että romaania, runoja tai novelleja alkaisin kirjoittaa, ajattelin, että bloggaaminen olisi ratkaisu. Saisin kirjoittaa mistä vain huvittaisi ja kuinka pitkästi huvittaisi.

Kirjottamisen lisäksi ajattelin tätä blogia perustaessani, että saisin reitin puhua asioista, jotka minua kiinnostavat. Eri asia on kiinnostaako ketään muuta, mutta minulle se on toissijaista. Tämä teksti leijuu täällä ja ne joita kiinnostaa voivat sen lukea, mutta ei kukaan pakota. Tulevaisuudessa voin toivottavasti plärätä arkistoa ja todeta, että tuollaisiakin asioita on elämässä tullut tehtyä. Alkuun tarkoitus oli keskittyä enemmän pukeutumiseen, mutta nyt olen lipsunut vahvasti lifestyle-puolelle tai jopa nettipäiväkirjailuun. Tykkään kuitenkin paljon vaate- ja tyyliasioista. En tiedä eroaako tyylini maailmaamullistavasti muista, mutta koen sen itse omakseni ja se riittää siihen, että saan siitä puhua. En siis halua leikkiä mitään trendi- tai muotififistelijää, koska sellainen en todellakaan ole. En tiedä muodista mitään enkä saa valtaisia kiksejä muotilehdistä tai mistään muustakaan muotiin liittyvästä. Minä vain tykkään pohtia, mitä päälleni puen ja haluan tuntea olevani oma itseni asussa, jossa ulkona liikun. Siinä kaikki.

Olen tämän parin kuukauden bloggausurani aikana huomannut, että tänne kirjottaminen laittaa tarkkailemaan omaa elämää tarkemmin. Tulee kiinnitettyä enemmän huomiota arjen pieniin merkityksellisiin asioihin ja niiden kauneuteen. Olen huomannut, että tässä elämässä on valtavasti pikkuisia asioita, jotka saavat minut päivän aikana hyvälle mielelle. Ja tälläinen muutos ajattelutavassa on aina tervetullut muutos yleiseen negatiivisuuteen.

Siis miksi? Koska minä haluan. Ja koska minä tykkään tästä. Siinä on kaksi valtavan hyvää syytä.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti