maanantai 22. huhtikuuta 2013

Tarina lyhyestä viikonlopusta

Viikonloppu hujahi ohi uskomattomalla vauhdilla, kun vapaata löllymisaikaa oli vain sunnuntai. Lauantaina minulla oli nimittäin valmennuskurssin kolmas harkkakoe yhdeksästä kahteen. Koeaamu alkoi pelottavasti, kun herätessäni maailma kieppui ympäri ja huimausta seurasi oksetus. Kohtaus meni ohi, mutta päähän jäi höntti tunne ja oksetuksen tunne kurkkuun. Olo oli kuin krapulassa, vaikka siitä ei todellakaan ollut kyse. Aamupalan jälkeen hampaita pestessä pyörrytys uusi, kun kallistin päätäni hanaa kohti. Samantien maailma keikkuu ja oksettaa. Hetken olin jo aikeissa huutaa Jarkolla, että en lähde mihinkään kokeeseen, kun olo on näin kamala. Pikkuhiljaa oksetus kuitenkin hellitti ja pää asettui hönttimoodiin, jota onkin kestänyt seuraavat päivät. Siispä kokeeseen mars!

Koe oli vähän pettymys, koska se oli suurilta osin sama, jonka olin viime keväänä jo tehnyt. Onneksi olin unohtanut paljon, joten ei viisituntinen hukkaan mennyt. Harmittamaan jäi erityisesti yksi perus voima-momenttitehtävä, jossa tuli määrittää keihäänheittäjän voimat, joilla hän kannatteli seivästään. Osasin tehtävän nimittäin viime keväänä, mutta tänä vuonna aloin ajatella asiaa liian monimutkasesti ja jaoin voimia hiukan liian innokkaasti komponentteihin. Ajatus oli oikea, mutta tällä kertaa toteutus petti. Fysiikassa oli lisäksi pari radioaktiiviisiin hajoamisiin liittyvää tehtävää, monivalintaa, sähköoppia/magnetismia yhden tehtävän verran sekä valon reagointia hilassa. Kemia sujui sähköosuutta huomioon ottamatta hyvin ja sahköheikkouden annan itselleni vielä anteeksi, koska en ole sitä vielä vilkaissutkaan tänä keväänä kemian puolella. Muuten kemia osuus pyöri aikalailla orgaanisen kemian alueella. Hiukan jäin kaipaamaan kemian puolella laskutehtäviä, koska nyt suurin osa tehtävistä oli eri reaktioiden alku-/lopputuotteiden piirtämistä sekä funktionaalisiin ryhmiin liittyviä tehtäviä. Biologian osuudessa aineistossa pohdittiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia vektori-infektioiden leviämiseen, muuten koe olikin paljolti ekologian touhuja. Olisivat mielestäni saaneet sekoittaa paremmin eri biologian aihealueita eri kokeisiin. Viime kokeessa nimittäin painottui fysiologia, kun lauantaina taas veivattiin ekologiaa.

Kokeen jälkeen pyörähdimme aurinkoisessa keskustassa ja Turun kalamarkkinoilla. Paikalla oli Kuopiosta asti kalakukkokauppias. Harmi vain, että kukon hinta oli melko kallis ja toisaalta firma kuopiolaisnäkökulmasta väärä. Hanna Partasen herkut kun jyräävät Irene Partasen, jonka koju Aurajoen varressa nökötti lauantaina. Ja tämä on jonkun mielestä ehkä vain kuopiolaisten höpötystä, mutta täytyy vain todeta, että jonot Kuopion torilla ovat aina pidemmät Hannan kojulle.

Sain lauantaina vihdoin ostettua pyörääni ylimääräisen lukon, joka minun on ollut tarkoitus hommata koko Turkuelämän ajan. Lukkoinnostus sai vähän tuulta siipiensä alle, kun Jarkon pyörästä lähti eturengas kävelemään pari viikkoa sitten.... Vihastuttaa tuollainen.

Lauantai-iltana oli tarkoitus vähän herkutella juustoilla ja kuohuviinillä, josta olin jostain syystä saanut edellisella viikolla pakkomielteen. Sain Jarkolta syntymäpäivälahjaksi joulukuussa aivan ihanat Villeroy&Bochin kuohuviinilasit, joiden olemassaolon muistin viime viikon alussa. Päätin, että laseihin on saatava juhlajuomaa kuplimaan, etteivät kauniit lasit vain nökötä kaapissa. Lauantaiaamun heikotuksen takia en kuitenkaan illalla uskaltanut nauttia alkoholia, joten kuohari jäi avaamatta ja juustot syömättä. Sen sijaan söimme lauantaina sushia, joka alkaa pikkuhiljaa hiipiä vahvasti lempiruokieni joukkoon, ja siirsimme juustot sunnuntaille, kun oloni oli parempi.


Sain viikonlopun aikana vihdoin aikaiseksi lakata kynnet uuteen uskoon. Olen aina lakkaushetkellä hyvin tarkka, että kynnestä tulee tasainen ja kaunis, mutta heikkouteni on lipsuminen kuluneiden lakkojen puhdistuksesta. Siispä kynsissäni voi hyvin kauankin roikkua rumat, puoliksi irti kuluneet lakanjäämät, koska en vain saa aikaiseksi puhdistaa niitä. Nyt keltaisen lakan jälkeen ongelma on vain pahentunut, koska se värjäsi kynteni niin keltaisiksi, että ilman kynsilakkaa ei tällä hetkellä edes kehtaa liikkua. Niinpä heti puhdistuksen jälkeen täytyisi olla nohevana laittamassa uutta lakkaa pintaan.

En yleensä ole mikään kehon eri osien erikoistuotteiden suurkuluttaja, mutta tuo kuvassa näkyvä Acon kynsinauhavoide on vakuuttanut minut. Voide tuli mukana setissä, johon kuului kynsinauharasvan lisäksi käsivoide ja kynnenvahvistajalakka. Alkuun hieroskelin rasvaa sormenpäihini lähinnä huvittuneena moisen voiteen olemassaolosta, mutta nopeasti huomasin, että möhnähän toimii! Tykkään pureskella kynsinauhoja ja illalla levitetty voide usein pelastaa verinahalla olevat kynnenvierukset yön aikana.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti