tiistai 14. toukokuuta 2013

Lätkän voimalla eteenpäin

Maailma muuttuu ihmeellisen yksinkertaiseksi, kun elämän tarkoitus on päivittäin vain lukea ja laskea ja lukea ja laskea. Sitä alkaa nähdä iloa mitätttömän pienissä asioissa. Tällä hetkellä elämääni ilostuttaa jääkiekon MM-kisat. On helpottavaa aamulla ajatella, että kun tämä päivä on selätetty saa illalla maata aivottomasti sohvalla ja katsella, kun hikiset Suomipojat rämpsivät kiekkoa maaliin ja rähisevät vastustajille. Ja illalla maatessaan saa olla luvallisesti ihan aivot tyhjänä, koska tietää, että koko päivä on tullut raadettua. Toisaalta myös tuo illalla tarjolla oleva oikeutettu höntsäys on tärkeä puskija päivällä, kun lukeminen meinaa takuta: Jos meinaan katsoa pelin nauttien, nyt on hoidettava hommat pois alta. Kikka toimi tänään erityisen hyvin, koska minun piti kovalla työnteolla ansaita myös toinen pelinaikainen pahe: kaapissa odottavat juustonaksut.

Tänään mittariin kertyi noin 8,5 tuntia työskentelyä, mutta silti ikävästi tuntuu, että mitään ei jäänyt käteen. Inhoan tälläisiä päiviä, kun en huomaa valtaisia edistysaskeleita, vaikka töitä olen tehnyt koko päivän. Välillä taas päivän jälkeen tuntuu koko ajattelutapa mullistuneen, kun joku ennen vaikea asia on nyt avautunut. Silloin todella tuntuu, että on saanut jotain aikaan. Nämä päivät, jolloin mikään ei tunnu muuttuneen, ovat pelottavia tässä vaiheessa, kun alkaa olla viimeiset hetket mullistaa sitä omaa ajattelutapaa. Täytyy kai vain luottaa, että jotain siellä päässä tapahtuu, vaikka ei kovin mullistuneelta tunnukaan. Ainakin laskurutiini kasvaa.

Ajattelin tänään aamulla, kun aurinkoiseen maailmaan ikkunasta vilkuilin, että tänään napsin muutamia kivoja kuvia siitä, kuinka Turussa on jo melkein kesä. (Kävin eilen lenkillä vain caprit ja toppi päällä eli kesää tämä on.) Nurmikko helottaa aivan vihreänä, koivuissa on melkein jo oikeat lehdet, voikukat kukkivat, takapihan viinimarjapuskassa on lehdet ja luumupuunkin silmut heräilevät. Tätä kaikkea minun piti tänään kuvata, mutta nyt kun minulla olisi aikaa ei aamuisesta pilvettömästä taivaasta ole enää tietoakaan. Sen sijaan saan vähäisellä vapaa-ajallani nauttia hurmaavan harmaasta pilviverhosta ja virkistävistä sadepisaroista, jes! Siispä ei kuvia tänään. Asukuvia ei tulla näkemään varmaan seuraavaan ikuisuuteen, kun löhnään päivät pitkät kotipeikkona, mutta toivottavasti torstainen AATU toisi jotain piristävää kuvamateriaalia :)

Haa! Näytti niin ankealta tämä postaus, että pakko oli kaivella kuva-arkistoja piristyksen aikaansaamiseksi. Minun mieliala on tällä hetkellä nimittäin huippu! Ihan sama sataako ulkona. Puoli tuntia peliin ja naksuihin. Joten, kukkaloistoa Kuopiosta, olkaa hyvät.
 

Ps. Meillä on nyt vappu. Laitettiin tasan viikko ennen vappua sima tulille ja eilen todettiin sen olevan viimein valmista. Hurraa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti