lauantai 11. toukokuuta 2013

Surkea bloggari

Olen minä.

Kohta kuukausi taukoa tai ainakin melkein, vaikka paljon eri asuja päällä pyörinyt, vappu juhlittu ja Vappusumppu hoidettu ja lukeminenkin edistynyt valtavasti.

Syytänkin tästä tauosta lähinnä lukemista. Olen viime ajat puskenut eteenpäin kovalla vauhdilla ja tehnyt pitkää päivää kirjojen ja valmennuskurssin kanssa. Viimeiset viikot ovat nimittäin käsillä ja paljon on vielä tehtävää, että voin 25. päivä huokaista kaikkeni tehneenä. Koska vähempään en ole tyytyväinen. Jos jään ulkopuolelle, haluan olla varma, että se ei johdu, siitä että töitä en olisi tehnyt. Ja koska olen todella hidas ottamaan kuvia ja toisaalta kirjoittamaan postauksia tänne, olen aikataulusyistä skipannut päivittämisen suosiolla. Monesti olen kyllä miettinyt, että wou kun olisi nyt juttua tästä, mutta aikaa ei vain ole. Kiinnostusta minulla kirjoittamiseen edelleen on eli en aio kuitenkaan blogiani lopettaa. Se vain odottaa, että aikaa on enemmän. Sitä tulee olemaan enemmän alkaen kahden viikon päästä. Tuntuu niin pelottavalta, että aikaa onkin yhtäkkiä niin vähän. Olen itse työstänyt tätä hakuprosessia marraskuusta asti, kun valmennuskurssi starttasi ja nyt aikaa on enää 13 päivää. Vähiin käy.

Tänään oli valmennuskurssin viimeinen harkkakoe, stimuloitu pääsykoe, jonka tarkoituksena on leikkiä mahdollisimman totuudenmukaisesti pääsykoetta. Viime vuonna koe oli vähän huono, ja pelkäsinkin, että sama koe odottaisi minua tänäänkin, (koska edelliset harkkakokeet olivat olleet paljolti viimevuotisia vastaavat) mutta kiitos valmennuskeskus, joka oli muokannut täysin uuden kokeen. Koe oli todella hyvä. Aikaa kului tasan viisi tuntia, kun tehtäviä huiski eteenpäin liukuhihnamallilla ja ilman suurempaa ajattelua. Kiirekin tuli vähän, mutta kaikkiin tehtäviin, jotka uskoin osaavani sain vastaukset. Tarkistamiseen ei aikaa kylläkään jäänyt yhtään, koska ratkaisin viimeistä tehtävää aivan viimeisen minuutin aikana. Mutta olen tyytyväinen. Jos tuo olisi ollut pääsykoe, olisin ollut tyytyväinen ja marssinut salista iloisena ulos. Koetilannekin oli todella kuumottava: kädet hikoilivat ja kiire puski niskaan paniikkifiilistä. Hyvin autenttinen pääsykoetunnelma siis :D

Vasta tässä kokeessa oivalsin todella opettajien hokeman laskurutiinin merkityksen. Kun aikaa on vähän, ei tehtävien alussa ole sekuntiakaan ylimääräistä aikaa pohtia, kuinka ratkaisu lähtee käyntiin vaan sen tiedon on tultava takaraivosta. Sinne takaraivoon se tieto on porautunut puolestaan niiden satojen tehtävien myötä, jotka kevään aikana on tullut laskettua. Tällä tyylillä rynnistin tänään tehtäviä läpi: tehtävänanto huolella läpi, tunnetut arvot paperille+yksikönmuunnokset, kaavat paperiin ja huiskis tehtävä ratkaisuun.  Sitten vaan toivotaan parasta, koska huolimattomuusvirheitä ei ollut aikaa jäädä korjailemaan.

Tämän päivän kokeessa oli 17 tehtävää, joista ykköstehtävä moniosioinen monivalinta viime vuoden pääsykokeen tapaan. Aineistona oli monimutkainen mitokondrioiden toimintahäiriöistä kertova artikkeli, joka vilisi monimutkaisuuksia. Loikkasin alkuun suosiolla aineiston ja monivalintojen yli muihin tehtäviin. Pääsin aloittamaan aineiston käsittelyn vasta tuntia ennen kokeen loppua, joten kiire tuli. Monivalinta on varmasti heikko kohtani tässäkin kokeessa, sen verran tiukat pisteytykset vääristä vastauksista seuraa. Onneksi muiden tehtävien mallivastaukset näyttivät monelta osin täsmäävän omiini, joten täytyy vain toivoa, että niiden pointsit riittävät tasoittamaan monivalintaa.

Olen tämän viikon tosiaan puskenut aikaisempaa kovemmalla tahdilla, koska tajusin, että aikaa on oikeasti vähän. Siispä joka päivä tavoitteena on ollut tehdä jotain sisäänpääsyä tukevaa 8 tuntia päivässä: lukea, laskea, tehdä muistiinpanoja, kerrata muistiinpanoja, opetella kemiallisia kaavoja jne. Olen tällä ja viime viikolla tahkonnut fysiikkaa erityisesti sähkö- ja ydinjuttuja läpi niin, että uskon jotain vähän osaavanikin. Ensi viikolla aion paneutua kemiaa tarkemmin ja bilsaa siinä rinnalla koko ajan. Valmennuskurssi loppui tämän päivän kokeeseen eli nyt on tarvottava omin avuin eteenpäin. Ensi viikolla 16.5. onneksi luvassa opiskelijaelämää, kun suoritetaan AATU:a Aurajoella. Ihana nähdä taas bilsakavereita ja vähän höllätä luvan kanssa. Koska tähän vapaahetkeen annoin itselleni luvan jo aikaisemmin keväällä.

Mutta kyllä alkaa jo jännittää. Epäonnistumisen pelko ja näyttämisenhalu kilpailee jatkuvasti mielessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti