tiistai 18. kesäkuuta 2013

Arjen sankari

Arki iski vastaan eilen oikein rytinällä, kun kello kilahti 04.40. ja kesän eka työpäivä pärähti käytiin puoli seitsemältä. Lähes koko viime kesän kävin töissä 5.30-13-30, joten aikainen herääminen on tuttua, mutta huh kyllä toissayönä hiukan hirvitti, kun kello nakutti eteenpäin ja uni ei tule silmään millään ja naapuritkin huutelevat seinän takana ja mahassa jännittää ja herätys on jo 4 tunnin päästä. Yritä siinä sitten nukkua. Onneksi maanantaiaamun pelasti jännityksen tuoma piristysruiske eikä herääminen ollutkaan yhtään vaikeaa.


Ollaan Jarkon kanssa töissä teollisuuspesulafirmalla, joka vastaa sairaalapyykistä, vaatteista, lakanoista jne vastaavasta. Kokemusta alasta ei ollut kummallakaan, joten molemmat lähdettiin maanantaina hommiin hiukan jännittäen. Onneksi ilmapiiri työpaikalla on rento ja hommat, joiden parissa nämä ekat päivät ovat menneet ovat sujuneet helposti muita matkimalla: paita käteen, kiepautus ja paita on viikattu, lakana käteen, lakana koneeseen ja hurraa! Itselleni outoa on ollut vain tehdasmeininki, jossa samassa työvuorossa on yhtä aikaa monta kymmentä henkilöä. Siivouspuolella (josta minulla siis aiemmat kesätyökokemukset) työporukka on ollut korkeintaan viiden naisen porukka ja tauot on pidetty joustavasti sillloin, kun on ehditty. Tänä kesänä tauoilla on selvät kellonlyömät ja niiden mukaan mennään. Ihan kivaa sekin. Tietää aina kauanko seuraavaan hengähdystaukoon aikaa :) Lisäksi minusta on hauska kokeilla jotain aivan uutta parin kesän siivouksen jälkeen.

Näinä parina päivänä olen ollut iloinen tuosta melkein 9 kilometrin työmatkastakin. Hassua, miten noin pitkä matka voi liikenteettömänä ajankohtana, tasaisella reitillä ja hyvällä säällä sujahtaa aivan hetkesssä.


Ps. Kuvat testailua, kun kaipailin kuvia, mutta olen liian kiltti niitä mistään varastamaan. Tein nyt siis pientä tutkimusta ja kuvat napattu luvallisesti foter.com sivustolta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti