torstai 13. kesäkuuta 2013

Geokätköilyä!

Ylioppilaskeväänäni käytiin kerran kavereiden kanssa kätköilemässä ja silloin jäi elämään liekki että "wou olipas kivaa, tätä lisää". Vasta kuitenkin nyt kaksi vuotta myöhemmin saatiin Jarkon kanssa aikaiseksi etsiä älykkäisiin luureihin geocaching-apsi, että päästiin jahtiin. Pienien alkukankeuksien jälkeen ohjelman kanssa päästiin jyvälle, kuinka ohjelmaa oli tarkoitus käyttää ja voitiin siirtyä ulos oikeasti etsimään kätköjä. Mukana jahdissa oli myös Jarkon koulukaveri, joka hoiteli matkan kovimmat kiipeilyosuudet.

Geokätkennän ideahan siis on etsiä toisten kätköilijöiden piilottamia purkkeja eli kätköjä maastosta koordinaattien, vihjeiden ja ohjelman etäisyysmittarin avulla. Usein kätkön piilotuspaikkaan liittyy joku tarina, jonka piilottaja kertoo kätkön kuvauksessa. Kätkö voi esimerkiksi olla piilotettu historiallisesti merkittävälle alueelle tai piilottaja on kätkön avulla halunnut esitellä piilotuspaikkaa muuten vain tarkemmin. Kätkö tulisi lisäksi löytää huomaamatta ilman, että "jästit" eli normaalit ympäristössä parveilevat ihmiset eivät tajua kätkönmetsästystä. Purkki on usein pakasterasia tai filmipurkki, jonka sisällä on lokikirja, johon kirjoitetaan oma nimi ja päivämäärä, jolloin kätkön on löytänyt. Lisäksi löydetyt kätköt päivitetään nettiin tämän kätkön omalle sivulle, jonne voi myös kirjoittaa kommentteja kätköjahdista tai kätkön kunnosta (esim. jos loki on kostunut). Purkissa voi olla myös ns. vaihtotavaraa eli vaikka kindermunalelu, jonka saa ottaa kunhan laittaa uuden pikkutavaran tilalle.

Täysin perillä on edelleenkään ole, että käytämmekö ohjelmaa jotenkin väärin (tai lähinnä, että voisiko siitä saada enemmänkin irti), mutta kätköt kyllä paljastuivat viimeistä lukuunottamatta. Viimeisen kanssa pyöriskelimme varmaan yli tunnin kaluten paikkaa, jossa uskoimme sen olevan, mutta piiloon jäi. Pitänee palata takaisin myöhemmin :) Hukkareissu eilinen ei kuitenkaan ollut vaan löysimme illan aikana kuusi kätköä ja aikaa hujahti neljä-viisi tuntia. Ja aika todellakin hujahti! Oli mahtavaa seikkailla lähiseudun uusissa paikoissa kätköjä metsästellen. Tuli käytyä täysin uusissa paikoissa ja paikassa, josta ollaan monta kertaa puhuttu, että pitäisi käydä. Apinamaisia taitojakin tarvittiin, kun kiivettiin kallionrinnettä ylös hakemaan palkitsevinta purkkia. Syke pomppi ja kädet tärisivät, kun kiipeiltiin, mutta huipulla odotti Turun yli laskeva aurinko ja upea kaupunkimaisema. Joudun puhumaan näin salaperäisesti, kun en halua pilata kenenkään iloa spoilaamalla kätkön paikan. Korkealla siis vain oltiin :)

Voin vain suositella :) Tulee käveltyä huomaamatta paljon ja haukottua raitista ilmaa.



Ps. Aikaisemmin päivällä kävin kiskaisemassa vähän vajaan kuukauden tauon jälkeen ensimmäisen juoksulenkin ja siltä meno tuntuikin. Kuin olisin kivirekeä perässä vetänyt! Pari kertaa oli pakko luovuttaa ja kävellä väliin joku 30 metrin pätkä, että jaksoi taas jatkaa juosten. Nyt aloitettava taas säännölisesti käymään, että löytyisi takaisin se välillä pilkistänyt ilokin tuohon juoksuun.
 
Pps. Sain eilen vihdoin lakattua kynteni uudella Kuopion Ginasta ostetulla lakalla. Mintunvihreä on tänä keväänä kyllä vienyt sydämeni. Tykkään siitä myös näin kynsissä :)

 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti