tiistai 23. heinäkuuta 2013

Reunalla

Olen jo aiemmin hehkuttanut geokätkennän puolesta. Nyt on syytä hehkuttaa taas vähän lisää. En olisi ikimaailmassa eksynyt jonnekin päin Uittamoa hurjalle kalliolle kekkuloimaan noin seitsemän metrin syvyisiin kallionhalkeamiin ilman geokätkentää. Nyt olen kuitenkin uhmannut kuolemaa ja käynyt keskellä kalliota koloissa, joissa mahtuu hädin tuskin liikkumaan ympärillä vain kivikovaa ja kylmää kalliota ainakin se 7 metriä ylöspäin. Loppujen lopuksi kätkö jäi löytämättä, mutta kokemus oli uskomaton. Taas sellaisia itsensä voittamisen fiiliksiä, kun uskaltauduin laskeutumaan urien pohjalle, vaikka välillä meinasi kurkusta jo vähän kuristaa, että huh huh mihin on tullut mentyä. Mukana seikkailussa myös kaksi Jarkon koulukaveria :)

Kallio tosiaan sijaitsee jossain Uittamolla (vai taipuuko tuo Uittamossa?) ja on kiipeilijöiden suosima. Meidänkin reissun aikaan jyrkällä oli pari kiipeilijää, jotka vilkuilivat meitä oudoksuvasti. Mitä eikö nämä minun ballerinat olekaan uskottavat kiipeilykengät? :D
Kuviin on vaikea tallentaa halkeamien suuruutta ja syvyyttä. Suosittelen käymään, jos pieni ja helposti toteutettava extreme-kokemus kiinnostaa.

Turkulaisuuden uusi ulottuvuus osa 1: Turun linna

Kesällä ihmisillä on aikaa. On lomaa ja intoa reissata toiselle puolella maata tsekkaamaan jälkikasvun ensimmäinen oma koti. Siispä tämän kuun alussa junasta tipahtivat minun äitini ja pikkusiskoni, jotka viipyivät maanantaista torstaiaamuun eli noin 2,5 päivää. Heti minun porukoiden lähdettyä saimme Ruisrock-vieraan yökylään, kun Jarkon lukiokaveri tuli Turkuun rokkailemaan. Viime viikolla oli Jarkon perheen vuoro: äiti, isä ja pikkusisko kyläilivät tiistaista lauantaihin, mutta viettivät yhden yön laivalla risteillen. Tulevana sunnuntaina odotamme vielä kuopiolaisia kavereita pariksi päiväksi kylään. Sitten on Turku astetta tutumpi sekä vieraille, että asukkaille itselleen ;)

Minun perheeni kanssa kävimme kaluamassa Turun linnan. Jarkon kanssa kaksin ei olla linnaan eksytty, vaikka pihalla ollaan käyty pyörähtämässä pyörillä heti silloin ekalla viikolla, kun Turkkuseen muutettiin. Ala-asteen kutosluokalta muistan myös, kuinka tuhosimme ylimääräistä aikaa ennen luokkaretkelle lipuvan laivan lähtöä pyörimällä Turun linnan ympärillä. Oli siis jo korkea aika käydä tarkastamassa linna myös sisältäpäin.


Pääsyliput aikuiset 6e ja lapset/opiskelijat 4e, jos vaan yhtään oikein muistan. Linnassa on kolme erilaista näyttelyaluetta: keskiaikainen linna, renesanssilinna ja pyöreä torni. Edessä on paljon kävelyä, portaita ja tyhjiä avaria huoneita. Olisin kaivannut jonkinlaista ns. käsiohjelmaa huoneista ja kai sellaisen olisi rahaa vastaan saanutkin, mutta meidän ilmaiskarttamme kertoi ainoastaan eri huoneiden nimet. Keskiaikainen linna oli mielestäni kiinnostavin alue: on uskomatonta kävellä huoneissa ja ajatella, että joku on kyennyt rakentamaan ne jo satoja vuosia sitten. Olisin halunnut nähdä enemmän kammottavuuksia, päästä hiipimään linnan kellareihin, kiivetä linnan korkeimpaan torniin ja pujahdella köysien ali kiehtoviin pikkuonkaloihin. Vähän tosiaan harmitti näyttelyreitin niin tiukka rajaaminen. Paljon kiinnostavia paikkoja jäi tutkimatta, koska köydet seisoivat tiellä. Tottakai tajuan, että linna on kunnostettu näyttelykuntoon vain osittain, mutta ne onkalot näyttävät liian jännittäviltä!



Me pyörimme linnassa kolme tuntia. Käveltiin sellaista normaalia vauhtia välillä pysähdellen ja ihmetellen kaikki näyttelyt läpi, sovittelimme ritarivaatteita lasten huoneessa ja tutkailimme museokaupan huolella läpi.Vähän nopeamminkin linnan saa juostua läpi, mutta minusta meidän tahti oli hyvä. Lopussa alkaa vähän jo toivoa, että huoneet alkaisivat loppua... Linnaähky :D

Takaisin keskustaan kävelimme jokirantaa pitkin ja tottakai ajoimme joen yli Förillä ja nautiskelimme yhdet tai kahdet jokilaivalla aurinkoisen vapaapäivän kunniaksi :)



maanantai 22. heinäkuuta 2013

Hiphip hurraa!

Alkuun säälittävät anteeksipyytelyt, kun olen ollut täysin kuollut blogipuolella. Työt vain  vaativat veronsa ja toisaalta meillä on paukannut vieraita jatkuvalla syötöllä ja ollut Ruisrockia yms. Siis kunhan vain selitän. En ole jaksanut tulla kirjoittelemaan. Tai oikeastaan kirjoittaa minä jaksaisin, mutta kuvien kerääminen eri lähteistä (minun puhelin, Jarkon puhelin, normikamera) on liian vaativa projekti puhumattakaan niiden kuvien valikoinnista ja tänne Bloggeriin saamisesta. Siispä kuollutta on ollut.

Mutta minä pääsin sisään! Siinä se. Tuleva lääkäri täällä moi. Uskomatonta mutta totta :) Tulosten piti tulla 28.6. ja meillä oli silloin iltaviikko eli puoli yhteentoista töitä. Siispä ajattelin, että jee eipä tarvitse kauaa kotona kituutella ennen vuorokauden vaihtumista ja tulosten päivittymistä. Ruokkiksella puoli seiskan aikaan kuitenkin kävin huvikseen puhelimella palloilemassa ensin yliopistohaun sivulla, jossa tila oli yhä "kesken" ja sitten ajattelin vilkaista vielä tiedekunnan omat sivut. Ja siellä se oli: "Hammaslääketieteen- ja lääketieteen lisensiaatin tutkintoon hyväksytyt 2013". Sydän hyppäsi ylikierroksille saman tien, kun tajusin, että tuossa ne nyt on. Yhden klikkauksen päässä. Koko kevään työ ja tuolta se tuomio löytyy. Kaiken tämän kävin läpi siinä sekunnin sadasosassa, joka kesti, että sain sormeni singahtamaan linkin päälle ja puhelimen avaamaan sivun.

 
 Plärää sivua alaspäin. Hemmetin aakkosjärjestys.
En päässyt. Ei näy nimeä. Voi ei. Hukkareissu. TAAS.
Ei hemmetti ne oliki hampaan tulokset! Oikeat on täällä alempanana!
Lisää jännitystä ja yhä kasvavaa sykettä. Vielä on mahdollisuus....
Jaloista lähtee voimat. Kroppa sykäyttää valtavan määrän adrenaliinia niin että leiskahtaa ihan sydämessä asti.
"Krista Y."
Siellä se seisoo. Ihan viimeisenä mutta silti niin listalla. Minut hyväksyttiin! Mä pääsin lääkikseen!
"Anteeksi, että keskeytän, mutta mä pääsin kouluun. Musta tulee lääkäri!" 


Oma maailma meni ihan uusiksi, mutta ruokapöydässä istuville työkavereille uutinen oli vaan mukava pikkujuttu. "Onneksi olkoon!" En väitä, että he eivät olleet iloisia puolestani, mutta sillä hetkellä kukaan, joka ei ole kokenut tai nänyt läheltä lääkiksen hakuprosessia, ei voinut tajuta, mitä olin juuri saavuttanut. Projekti oli minun osalta ohi. Kolme kevättä työtä ja epävarmuutta haaveen toteutumisesta oli nyt ohi. Kaikki päättyi yhteen nimeen listan viimeisenä. Yksi nimi pyyhki pois kaikkien kolmen kevään stressin. Tuntui epätodelliselta ja että tässäkö tämä nyt oli. Että se valtava työ, johtikin vain tähän. Muutamat kirjaimet näyttivät niin pieniltä mutta muuttivat niin paljon.

Ensimmäinen ajatus oli, että missä Jarkko. Jostain syystä pojat tulivat tauolle vähän normaalia myöhempään, joten soitto äidille. Äiti alkaa itkeä. Minua ei itketä, mutta tuntuu hurjalta. Kaadoin karhun! Pystyn mihin vaan. Nään Jarkon portaissa tulossa tauolle, pikaheipat äidille ja syöksyn ulos taukotilasta. "Musta tulee lääkäri! Mä pääsin sisään. Tulokset tuli!" Halaus ja paljon onnea. Ensimmäinen (puhelimessa olleen äidin lisäksi), joka todella tietää, mitä tämä oikeasti tarkoittaa: Kevät ei mennytkään hukkaan vaan minusta tulee lääkäri.

Jostain syystä viimeiset neljä tuntia töissä meni omituisessa pöhnässä. Illalla piti vielä pariin kertaan tarkistaa, ettei kyseessä ollut vain julma jekku, koska sekin tuli mieleeni. Ajattelin, että entä jos tämä on vanhempien opiskelijoiden pila, jossa ovat keränneet 153 kaikista huonoimmat pisteet saanutta ja laittaneet niiden nimet nettiin. Onneksi seuraavana maanantaina postiluukusta tipahti virallinen hyväksymiskirje.

Tämä neiti aloittaa siis 6.8. lääketieteen opinnot. Hurraaa!!!!!!! 


Ylempi kuva foter.com