maanantai 22. heinäkuuta 2013

Hiphip hurraa!

Alkuun säälittävät anteeksipyytelyt, kun olen ollut täysin kuollut blogipuolella. Työt vain  vaativat veronsa ja toisaalta meillä on paukannut vieraita jatkuvalla syötöllä ja ollut Ruisrockia yms. Siis kunhan vain selitän. En ole jaksanut tulla kirjoittelemaan. Tai oikeastaan kirjoittaa minä jaksaisin, mutta kuvien kerääminen eri lähteistä (minun puhelin, Jarkon puhelin, normikamera) on liian vaativa projekti puhumattakaan niiden kuvien valikoinnista ja tänne Bloggeriin saamisesta. Siispä kuollutta on ollut.

Mutta minä pääsin sisään! Siinä se. Tuleva lääkäri täällä moi. Uskomatonta mutta totta :) Tulosten piti tulla 28.6. ja meillä oli silloin iltaviikko eli puoli yhteentoista töitä. Siispä ajattelin, että jee eipä tarvitse kauaa kotona kituutella ennen vuorokauden vaihtumista ja tulosten päivittymistä. Ruokkiksella puoli seiskan aikaan kuitenkin kävin huvikseen puhelimella palloilemassa ensin yliopistohaun sivulla, jossa tila oli yhä "kesken" ja sitten ajattelin vilkaista vielä tiedekunnan omat sivut. Ja siellä se oli: "Hammaslääketieteen- ja lääketieteen lisensiaatin tutkintoon hyväksytyt 2013". Sydän hyppäsi ylikierroksille saman tien, kun tajusin, että tuossa ne nyt on. Yhden klikkauksen päässä. Koko kevään työ ja tuolta se tuomio löytyy. Kaiken tämän kävin läpi siinä sekunnin sadasosassa, joka kesti, että sain sormeni singahtamaan linkin päälle ja puhelimen avaamaan sivun.

 
 Plärää sivua alaspäin. Hemmetin aakkosjärjestys.
En päässyt. Ei näy nimeä. Voi ei. Hukkareissu. TAAS.
Ei hemmetti ne oliki hampaan tulokset! Oikeat on täällä alempanana!
Lisää jännitystä ja yhä kasvavaa sykettä. Vielä on mahdollisuus....
Jaloista lähtee voimat. Kroppa sykäyttää valtavan määrän adrenaliinia niin että leiskahtaa ihan sydämessä asti.
"Krista Y."
Siellä se seisoo. Ihan viimeisenä mutta silti niin listalla. Minut hyväksyttiin! Mä pääsin lääkikseen!
"Anteeksi, että keskeytän, mutta mä pääsin kouluun. Musta tulee lääkäri!" 


Oma maailma meni ihan uusiksi, mutta ruokapöydässä istuville työkavereille uutinen oli vaan mukava pikkujuttu. "Onneksi olkoon!" En väitä, että he eivät olleet iloisia puolestani, mutta sillä hetkellä kukaan, joka ei ole kokenut tai nänyt läheltä lääkiksen hakuprosessia, ei voinut tajuta, mitä olin juuri saavuttanut. Projekti oli minun osalta ohi. Kolme kevättä työtä ja epävarmuutta haaveen toteutumisesta oli nyt ohi. Kaikki päättyi yhteen nimeen listan viimeisenä. Yksi nimi pyyhki pois kaikkien kolmen kevään stressin. Tuntui epätodelliselta ja että tässäkö tämä nyt oli. Että se valtava työ, johtikin vain tähän. Muutamat kirjaimet näyttivät niin pieniltä mutta muuttivat niin paljon.

Ensimmäinen ajatus oli, että missä Jarkko. Jostain syystä pojat tulivat tauolle vähän normaalia myöhempään, joten soitto äidille. Äiti alkaa itkeä. Minua ei itketä, mutta tuntuu hurjalta. Kaadoin karhun! Pystyn mihin vaan. Nään Jarkon portaissa tulossa tauolle, pikaheipat äidille ja syöksyn ulos taukotilasta. "Musta tulee lääkäri! Mä pääsin sisään. Tulokset tuli!" Halaus ja paljon onnea. Ensimmäinen (puhelimessa olleen äidin lisäksi), joka todella tietää, mitä tämä oikeasti tarkoittaa: Kevät ei mennytkään hukkaan vaan minusta tulee lääkäri.

Jostain syystä viimeiset neljä tuntia töissä meni omituisessa pöhnässä. Illalla piti vielä pariin kertaan tarkistaa, ettei kyseessä ollut vain julma jekku, koska sekin tuli mieleeni. Ajattelin, että entä jos tämä on vanhempien opiskelijoiden pila, jossa ovat keränneet 153 kaikista huonoimmat pisteet saanutta ja laittaneet niiden nimet nettiin. Onneksi seuraavana maanantaina postiluukusta tipahti virallinen hyväksymiskirje.

Tämä neiti aloittaa siis 6.8. lääketieteen opinnot. Hurraaa!!!!!!! 


Ylempi kuva foter.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti