tiistai 26. marraskuuta 2013

Lääkiksen hämmentävät tavat, osa 1

Tervetuloa sisäsiittoiseen ja kurssimaiseen kouluun, jossa koulitaan maamme terveydenhuollon ammattilaisia! Lääkis on kokonaan oma maailmansa omituisine tapoineen ja meininkeineen. Ekan vuoden vajaan syksyn perusteella eroja muihin aloihin on tullut vastaan jo paljon, joten jännityksellä odotan mitä kaikkea ehtii vielä tulla vastaan ennen Valviran lupapapereita.

Ensimmäinen järkytys oli nimi. Mikä ihmeen Turun Lääketieteen kandidaattiseura?? Kai tämä on vitsi, että meillä on näin typerä nimi, jolle ei ole edes viihdyttävämpää lyhennettä? TLKS, kun on melkoisen kuiva. Fyssalla kuuluin Hyeenaan ja bilsalla Synapsiin. Älkää kysykö, miten hyeena liittyy fysiikkaan, mutta onhan nuo nyt viihdyttävämpiä kuin TLKS. Uskoin nimikauhistuksen todeksi vasta pari viikkoa sitä kuunneltuani ja monta hupparinselkää nähtyäni. Kunnon lääkisläinen, kun kantaa ainejärjestönsä rumaa nimeä myös hupparinsa selkämyksessä. Nykyään TLKS alkaa sujahtaa kielen lihasmuistista niin näppärästi, että välillä pitää jälkikäteen pohtia, että menikö kirjainhirviö varmasti oikein. Pakkaa sekoittaa myös hammaslääkiksen sisarjärjestö THLKS, Turun Hammaslääketieteen kandidaattiseura. Onneksi yleiset säästyvät yhdeltä kirjaimelta...


Etukäteen vannoin, että kun ovet lääkärikouluun aukenevat haluan napata itselleni aktiiviroolin ja viimeinkin lähteä mukaan ainejärjestötoimintaan, kun loputakin olen tullut jäädäkseni. Toisin kävi. Kuopion fysiikalla ja Turun bilsalla olin tottunut söpöön, pieneen kotikutoiseen meininkiin, jossa ainejärjestön hallitus tapailee silloin tällöin kahvin merkeissä ja järjestää jäsenistölle pikkuäksöniä sillon tällöin. Ehei täällä vaan! Lääkistä pyörittää pikku ykkösen silmin katsottuna isompi piiri kuin koko Suomen valtiota neuvostoineen ja hallituksineen. Seuralla on myös yksi oikea työtekijä pitämässä huolta toimistosta. Ei siis sontaista hiirenkolon kokoista toimistohuonetta, jossa notkuu porukkaa luentotauoilla litkimässä ilmaista kahvia. (Lääkis on nimittäin vienyt kahvittelunkin pidemmälle: meillä on oma ravintola.) Palatakseni ainejärjestöaktiivin olemattomaksi jääneeseen uraani, minut TLKS:n mahtiorganisaatio lamaannutti. Koska hädin tuskin löysin tieni oikeisiin harkkatyösaleihin, päätin, että minulla ei tässä vaiheessa ole kykyä mennä pohtimaan suuria koko lääkistä koskevia kysymyksiä. Onneksi maailmassa on muunkinlaisia ihmisiä ja meidän kurssimme teki neuvostovaaleissa todellisen jytkyn saaden sisään ennätyspaljon ykkösiä. Hurraa! Kenties (toivottavasti) itsekin uskaltaudun tulevina vuosina aktivoitumaan.

Jos koko ainejärjestön tasolla vaikuttaminen tuntuu liian isolta palalta kakkua, voi lääkiksessä heittäytyä myös kurssiaktiiviksi. Ensimmäisen kukauden jälkeen järjestettiin kurssin sisäinen käsiäänestys, jossa valittiin meidän kurssille seuraaviksi kuudeksi vuodeksi nimi, isäntä, emäntä, liikuntavastaava (tytöille oma, pojille oma), nettivastaava, talousvastaava, kopsuvastaava, saunavastaava ja matkavastaava. Toivon, etten unohtanut ketään! Koska lääkis on täynnä hämmentäviä tapoja, tarvitaan myös hämmentävän paljon ihmisiä hoitamaan asioita niin, että kaikki hämmentävät tavat saadaan toimimaan.
Minun osaltani kurssiaktiivin ura kaatui vaalien aikaiseen ajankohtaan (nössöilin taas), mutta ennen kaikkea siihen, ettei mikään vastuutehtävä kiinnostanut minua.
  Kovimmat pestit ovat ehdottomasti isännän ja emännän jobit, joissa niskaan sataa vastuuta ja tekemistä, mutta toivottovasti myös arvostusta. Isännän homma on edustaa kurssia ja hoitaa kaikkia tärkeitä juttuja (lue: en tarkkaan tiedä mitä isäntä tekee, mutta se on oikeasti tärkeää!), kun taas emäntä edustamisen ohella hoitelee kurssin bile- yms. tärkeitä, muttei ehkä niin virallisia juttuja. Tämä käsitys minulla ainakin on. 
Kurssin nimi pitäisi tietysti olla niin siedettävä, että sitä kehtaa hokea ja kirjoittaa seuraavat kuusi vuotta. Koska ollaan upeita ja mahtavia myös nimen täytyisi olla hieno, mutta toisaalta usein myös hauska. Kielenä suositaan usein latinaa, koska jestas sentään ollaanhan me lääkäreitä! Meidän kurssimme meni tyylikkäällä linjalla ja päätyi väännön jälkeen Cursus Aureukseen (=Kultainen Kurssi). Aikaisemmat vuodet ovat olleet hieman rohkeampia ja koulun/sairaalan käytävillä vaeltelevat C. Elegans, C. Vermis, C. Murmur, C. Pestis ja C. Villi.

Koska lääkisläisille ei riitä oma ravintola, on meillä myös oma kerho(bile)tila, Tivoli. Siis hyvästi poikkitieteellisyys, tervetuloa lääkiksen inside-bileet! Hyvästi myös kuitenkin baarihintaiset juomat, kiskurisisäänpääsyt ja erityisesti narikkamaksut sekä överikovaa soiva musiikki. Tivolilla juhlitaan, saunotaan, tanssitaan, pidetään teeiltoja, järkätään lääkiksen valmennuskurssin opetus, suunnitellaan speksiä ja pidetään oikeastaan kaikki seuralaisia viihdyttävä toiminta. Riemulla on kuitenkin hintansa: ansaitakseen kuuden vuoden Tivoli-sisäänpääsyn, täytyy ekana vuonna toimia kolme kertaa renkinä (jokapaikan pikkuapuri) seuran tai ulkopuolisten Tivolin vuokranneiden juhlissa. Rengit kaatavat juomaa baaritiskillä, siivoavat juhlakansan oksennuksia, tarjoilevat ruokaa, valmistavat ruokaa ja toimivat dj:nä niin pitkään kuin bileet ikinä kestävätkin. Kauhutarinoita kuulee 16 tunnin renkivuoroista, kun porukka ei lähde kotiin kulumallakaan. Mutta kyllähän sen ymmärtää. Tivoli on mahtipaikka: tyylikäs, lähellä kotia ja keskustaa, hieno, kaunis, moderni ja mikä kivointa meidän oma :)

Ylempi kuva: http://www.tyy.fi/alayhdistykset/turun-laaketieteenkandidaattiseura

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti