tiistai 17. joulukuuta 2013

Käy työstä käydä töissä

Kummasti jo yksi työpäivä pitemmän tauon jälkeen palauttaa maan pinnalle ja saa arvostamaan hetkiä, kun saa keskittyä vain aivotyöhön. Joululomalle jäämisen hehkuttaminen perjantaina olikin hiukan liioittelua, kun tällä viikolla odotti neljän iltavuoron putki. Jotenkin etukäteen sitä jaksaa uskoa positiivisen ajattelun voimaan, että kyllähän minä nyt pari päivää jaksan ja palkkapäivänä sitten hymyilyttää. Todellisuus iskee yleensä kuitenkin ensimmäisen työkaksituntisen aikana: tätä jatkuu vielä kuusi tuntia puoli yhteentoista asti! Huh!

Iltavuoroja ei muutenkaan ole luotu minulle. Aamulla ei ehdi saada mitään aikaiseksi, kun takaraivossa muhii vain sekuntikello, joka tikittää kohti alkavaa vuoroa. Jos jotain saa aikaiseksi on se ruoka, joka kuitenkin pakataan pakasteboxiin ja kiikutetaan mukana töihin eli periaatteessa koko aamu valmistaudutaan edessä odottavaan työpäivään. Illalla on sitten noin puolitoista tuntia aikaa rentoutua ja möllöttää telkkarin edessa ennen kun mennään nukkumaan, että jaksetaan herätä taas uuteen työhön valmistavaan aamuun. Jännyydellä vain odottelen uravalinnan tuomia haasteita työaikojen suhteen...

Pyörällä 9 kilometrin matka hujahtaa puolessa tunnissa. Koko kesän sahasimmekin polkien aamuin illoin työmatkat ja iltavuoron jälkeen kotioven saa avata noin viisi yli yksitoista, kun vuoro on päättynyt puoli yksitoista. Bussilla homma on hankalampaa, kuten yleensäkin. Matkanteko iltavuoroon alkaa tuntia ennen vuoron alkua, koska myöhäisemmällä bussilla ei ehdi. Kestän vielä tämän, koska bussi häviää pyörälle vain vartin. Mutta se paluumatka... Ensin törötetään bussipysäkillä kaksikymmentä minuuttia, että bussi suvaitsee saapua. Sitten körötetään keskustaan, saavutaan torille 9 minuuttia aikataulusta myöhässä, missataan tämän takia vaihtobussi, odotetaan tuulisen torin reunalla seuraavaa, huristellaan kotiin ja todetaan kotiovella kellon näyttävän 23.40. Turpaan tuli bussi. Jarkko oli tällä aikaa käynyt pyörämatkan varrella kaupassa, tullut kotiin, vaihtanut kotivaatteet, laittanut nuudelivedet tulille ja tutkinut uusia levylöytöjä (löytyy muuten nyt SMG:n ensimmäinenkin levy.) Molemmat matkat huomioiden bussi saa köniin 45 minuuttia plus jos oikein yltiöpositiivisesti haluaa ajatella, pyöräillessä saa myös liikuntaa ja 8 tunnin työpäivän jälkeen raikas ilmakin tuntuu ihan hyvältä.

Mutta positiivista jouluvibaa ajatuksiin! Viikko aattoon, vain kolme työpäivää edessä, yksi jo takana, TLRT:n tentti kakkosella läpi, perjantaina nokka kohti Kuopiota ja aika monta joululahjaa jo ostettuna. Kyllä tämä tästä. Ja palkkapäivänä varmasti hymyilyttää, kun sinne asti vain päästään :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti