lauantai 14. joulukuuta 2013

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!

Scandinavian Music Groupille! 
Itselleni en ehkä kymmentä pojoa eilisen tenttisuorituksesta viitsi antaa, mutta tunnelmat ovat hyvät ja eiköhän tentti läpi kuitenkin hujahtanut. Eilen oli joka tapauksessa aika juhlia lomaa! Annoin Jarkolle synttärilahjaksi pari viikkoa sitten liput SMG:n Turun keikalle ja eilen liput laitettiin käyttöön. Vähän skumppaa huiviin, uudet farkut jalkaan (lisää myöhemmin) ja menoksi!

Scandinavian Music Group on tainnut meille kummallekin lopullisesti iskeä vasta meidän seurustelun aikana, mutta nyt se on iskenyt menetettyjen vuosienkin edestä. Omat aiemmat kokemukset SMG:n tuotannosta rajoittuivat radiohitteihin eikä Jarkollekaan bändi ollut sinkkubiisejä tutumpi, mutta jotenkin kummasti levyt yksi kerrallaan etsiytyivät koneelle ja lähtivät soimaan useammin ja useammin. Taisi hempeän herkkä äänimailma sopia seurustelun alkuhuumaan <3 Viimeisen vuoden sisään kahta levyä lukuunottamatta SMG:n tuotanto on eksynyt ihan fyysisinä kopioina meidän levyhyllyyn eikä soitto ole ainakaan vähentynyt. Musiikkimakumme eroavat Jarkon kanssa melko lailla, mutta SMG kuuluu sarjaan, joka uppoaa kumpaankin ilman tuntemusta "jos nyt laitan tätä, niin on ihan jees kummallekin, mutta ei oikeasti hyvä kummallekaan".

Jos SMG toimii monelle, toimii se myös monessa tilanteessa. Kukaan ei vaivaannu, jos peli-illan taustahälynä raikaa Casablanca, tiskatessa Kaunis Marjaana tsemppaa heiluttamaan harjaa lujempaa ja bussissa on kiva keskittyä tosissaan kuuntelemaan Missä olet Lailaa. Musiikki ei ole liian unettavaa eikä liian raivokasta vaan sopivasti siltä väliltä. Se on myös sopivasti outoa, mutta ei ärsyttävällä tavalla. Tykkään erityisesti biisien sanoituksista, jotenkin suomen kieltä käytetään vekkulilla ja erityisellä tavalla, otetaan kaikki irti kauniista kielestämme. Soittimessani SMG taitaa olla yksi pitkäaikaisimpia asukkeja, joita jaksan yhä kuunnella. Eilisen jälkeen innostus vain kasvoi, kun näki yhtyeen tekevän taikojaan ilmielävänä.


Terhi on kaunis, mutta eri näköinen kuin odotin, Joel on ihana ja Pauliinalla on kiinnostava nahkahame. Ekat fiilikset bändin marssittua lavalle. Ja mitä ammattilaisia! Pelkkää korvakarkkia koko ilta eikä yhtyeen katselukaan suoraisesti silmiin sattunut... ;) Uusi levy julkaistaan ensi tammikuussa, joten ajoituksemme oli täydellinen, koska itse ainakin saan kovimmat riemut biiseistä, joiden sanat osaan huutaa mukana sana sanalta. Uutta materiaalia saimme nauttia neljän biisin verran, muuten setti oli täynnä aiempia timantteja. Vanhoista biiseistä yksi oli itselleni tuntematon, koska SMG:n ensimmäistä levyä hyllystämme tai edes koneelta meiltä ei löydy. Koko muun keikan sai riemuita muun yleisön kanssa ja laulaa kurkkunsa käheäksi mahtavia kappaleita, joiden taso pysyi livenäkin täydellisenä. Koko bändi näytti ja kuulosti lavalla rennolta ja hyväntuuliselta. Sama positiivinen tunnelma velloi myös yleisön puolella: iloista laulua ja rentoa tanssahtelua. Ja mikä tällaisesta keikkanoobista mahtavinta, kertaakaan keikan aikana en tuntenut olevani väärässä paikassa, väärien ihmisten ympäröimänä.


Yllättäen ilta ei ollut erityinen vain meille, vaan myös bändille. 10 vuotta mukana vaikuttanut kitaristi veti eilen viimeisen keikkansa Scandinavian Music Groupin riveissä. Kyseinen herra on myös laulaja Atletico Kumpula -yhtyeessä, minkä sain eilen tietää. Atleticon voi muistaa viime keväältä Uuden Musiikin Kilpailusta, jossa bändi kisaili Paperilyhty -biisillään. Itselleni tuo kilpailukappale on mysteeri, mutta radiossa soinut Me kuulutaan yhteen sen sijaan tutumpi. Jos biisin nimi suoraan ei soita kelloja, voi kappaleen muistaa hauskoista "Hei ruipelo! Hei läskipää!" -sanoituksista :)


Kokonaisuudessaan ilta ja keikka olivat mahtavia. Täydellisen onnistuneita. Voin suositella jokaiselle visittiiä SMG:n keikalle. Löydät hyvää fiilistä, hienoa musiikkia, kauniita ihmisiä, musiikin ammattilaisia ja 100% vastinetta rahoillesi.

Ps. Ekaa kertaa eturivissä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti