torstai 12. joulukuuta 2013

Lettipäänä

Täytyy näin alkuun ohi aiheen todeta, että olipa ihana herätä näin kauniin harmaaseen aamun. Kivasti antaa tarmoa lukemiseen, kun mustien verhojen takaa löytyy sointuvan harmaa maailma...

Mutta itse aiheeseen! Hiuksiini on vuoden aikana kertynyt sen verran mittaa, että kutrit taipuvat jo vinolle letille. Aiemmin olen kiepautellut kummatkin puolet omille leteilleen ja yhdistänyt töpöhännät takana, mutta eilen päätin kokeilla toispuoleista lettikampausta. En ole sormistani kovin taitava hiusten kanssa varsinkaan, jos sormet pitää upottaa omaan päähän. Mutta kun lopputulos sain korealaisyleisön kehumaan minua kauniimmaksi kuin ikinä, olin kuitenkin kieputuksiini ihan tyytyväinen :)


Ensi viikolle on loman kunniaksi varattuna aika kampaajalle, joten pääsen harmahtavasta juurikasvusta hetkeksi eroon. Pohdintaan vain jää, jääkö tämä kerta viimeiseksi vaalennukseksi. Lompakkoa kun vähän meinaa tökkiä jatkuva kampaajalla juokseminen, itse en valita. Olen kyllä blondina viihtynyt, vaikka edelleenkään en itseäni miellä vaaleahiuksiseksi. Säännöllisesti jaksan hämmästyä peiliin katsoessa, että hiukseni todella ovat noin vaaleat tällä hetkellä. Ikinä ennen elämässäni en ole näin vaaleaverikkö ollut. Pituuden osaltakin alkaa kohta olla identiteettikriisin paikka, kun aletaan hipoa puolipitkän rajoja. Erehdyin pari päivää sitten katselemaan kuvia vuoden takaa, kun hiukset huitelivat pisimmällään korvan seuduilla ja aika hyvältä nekin näyttivät... Mutta kyllä kasvatuksessa ollaan niin pitkällä, että järki ei onneksi anna periksi tehdä mitään dramaattista. Tappokemikaalia vain päähän ja latvoista kärsineimmät haarat pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti