maanantai 30. joulukuuta 2013

Mitä jäi käteen? osa 1

Vajaa tunti jäljellä vuoden viimeistä maanantaita. Huomenna edessä odottaa kohtalokkaasti vuoden viimeinen päivä. Tarvitseeko hävetä? Mitä jäi kouraan vuodesta 2013 vai jäikö mitään?

Tammikuussa aloitin bloggaamisen. Pari päivää jaksoin kirjoitella todella vain itselleni, mutta sitten uteliaisuus vei voiton ja avasin ovet hakukoneille ja bloggerin listaukselle. Vieläkin olen epävarma blogin suhteen, enkä ole Jarkon lisäksi kenellekään tästä huudellut. Oma pieni salaisuuteni :) Niin hämmentävää, että periaatteessa blogi on tyrkyllä koko maailmalle, mutta silti kukaan ei tiedä sen olevan olemassa. Enkä näe tätä negatiivisena! Ainoastaan jotenkin nurinkurisena. Useasti olenkin miettinyt, kuinka monta salamyhkäistä kanssabloggeria kaveriporukastani löytyykään.... Blogin saralla kouraan on tarttunut pienimuotoinen harrastus ja pikkuruinen rukutusreikä, johon saa välillä käydä oksentamassa kirjallisia tuotoksiaan arjen pyörteistä.

Helmikuun kohokohtana oli kenties purjehdus arjesta karkuun, kun Itämeren prinsessa keinutti meidät Ruotsiin ja takaisin. Oli laiva, halpaa viiniä, minä ja mieheni <3 Oli myös kuperkeikkoja laivan käytävällä, keinutusta aallokossa, liian ahdas laivapunkka kahdelle, halpaa olutta ja maisema-aamupala harmaassa Tukholmassa.


Maaliskuussa karattiin pohjoiseen. Ruka ja Kuopio kutsuivat minttukaakoille ja palelluttamaan nenänpään paukkupakkasiin. 4 päivää laskettelua, hiihtoa ja lumilautailun alkeita. Ihminen on hämmentävä olento, kun kankeahko valuminen alas jo pimennettyä rinnettä lumilaudalla noin 100 ihmisen seistessä mäen alla saa itkemään.


Huhti- ja toukokuu painettiin fysiikkaa, kemiaa ja bilsaa. Elämällä oli tasan kolme tarkoitusta: pysyä hengissä, pitää parisuhde elossa ja päästä lääkikseen. Nyt vuoden lopussa uskallan jo huokaista onnistuneeni, koko paketti pysyi kasassa. Toukokuun lopussa kävin oksentamassa luetut jutut kauppiksen koesaliin, josta ulos marssin suhteellisen tasapainoisena, tietäen kuitenkin, että hylsy tulossa.

Kesäkuu toi mukanaan rahaa, aamuherätyksiä ja kas kummaa, ammatin. Joku unohti lääkiksen oven raolleen! En tiedä, kuka sotki paperit tai lahjoi lääketieteen laitoksen, mutta nimi löytyi listalta. Yksi raja ylitettiin ja se muutti kaiken. Ärsyttävän pienellä asialla niin suuri vaikutus. Yksi nimi oikealla listalla. Muuten arki jyräsi ja pesuladuuni tuli tutuksi...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti