maanantai 30. joulukuuta 2013

Mitä jäi käteen? osa 2

Luvassa elämää heinäkuulta tähän vihoviimeiseen joulukuun päivään.

Heinäkuussa kestittiin vieraita ja Ruisrokattiin elämämme ensimmäistä kertaa. Ekat isot festarit kummallekin ja ekat festarit yhdessä. Samuli Putrosta tuli entistä ihanampi ja PMMP tuli vihdoin ja juuri ajoissa nähtyä. Muuten arki rullasi ennallaan ja pesuladuuni kävi yhä tutummaksi...


Elokuussa muutin nimeni lääketieteen ylioppilaaksi. Join ja riekuin ulkona paljon, yritin tutustua ihmisiin ja löytää paikkaani 200 uuden lääkärikokelaan joukosta. Löysin ihanan tuutorryhmäni, joka on pullollaan huippuja tyyppejä. Löysin myös valtavan määrän uusia naamoja ja nimiä, joista kaikkia en tunne vieläkään ja päivittäin löydän uusia. Kuun lopussa ylitettiin myös kahden vuoden rajapyykki meidän parisuhteessa ja yhteisen kodin ensimmäinen vuosipäivä.


Syyskuussa opiskelija-arki palasi perusarjeksi, kun Jarkkokin palasi kouluun. Kaksi opiskelijaa, makaronia, bileitä, vaihtareita, jumppaa, salilla käyntiä, muutama työvuoro ja käyntiin lähtevä työharjoittelu. Postiluukusta alkoi tipahdella lähes vyörymällä kaikenmaailman lääketiedelehtiä: Nuori lääkäri, Lääkärilehti, Mediuutiset ja Duodecim. Kauhean viisas ja tärkeä olo tuli.

Lokakuussa piipahdimme kumpikin vuoron perään Kuopiossa, minä läpäisin liian vähällä lukemisella ensimmäisen lääkisen kurssin ja Jarkko pystytti joulukuusen. Kaksi noppaa opintorekisteriin, KLING! Muuten lokakuu on mössöä vain. Ei kai noin ankean nimisessä kuussa mitään huippua olekaan voinut tapahtua. Paitsi lääkisristeily, joka sekin päättyi tämän kirurgin kohdalla hiukan heikohkosti...

Marraskuussa vajosin lihasligamenttihermotusluu-masennukseen. Sobotta oli kirosana ja pää pelkkää toimimatonta proteiinimassaa. Kuu soljui ohi, minun huokaillessa kuinka täytyisi lukea, mutta ei onnistu. Jarkko onneksi sai harjoittelunsa kunnialla päätökseen.

Joulukuu on ollut yhtä juhlaa! Jarkon synttärit, minun synttärit, läpäisty anatomian tentti, joulu ja äidin viisikymppiset. Huomenna edessä odottaa vielä yhdet pirskeet, kun tälle vanhalle vuodelle heitetään hyvästit. Selvisin myös joulukuun kaikista lahjahaasteista, vaikka viimeinen osa Jarkon joululahjasta odottaakin vielä postissa hakijaansa, ja sain ihania lahjoja itsekin. 


Vuosi 2013 tulee jäämään historiaan vuotena, jona aloitin lääketieteen opiskelut, porukat saivat savusaunan pystyyn ja Jarkko ja minä vietimme ensimmäisen yhteisen joulun. Vuotena, jona olin onnellinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti