maanantai 9. joulukuuta 2013

Turku. Osa 2.

Teksti sisältää kaupunkisijoittelua.

Turkulaiset ovat paskoja tyyppejä. Niin täynnä itseään ja vihaavat kaikkia ulkopuolisia. Mitään yhteyttä niihin ei saa, kun eihän ne edes Suomea puhu, mongertavat vain Turun murretta. Mulkoilevat vain kulmiensa alta ja kääntävät selkänsä, kun yrität lähestyä. Kaukanakin se Turku on...

Jepjep. Tämän lorun sai moneen kertaan kuulla, kun ilmoitti tutuille aikeistaan muuttaa Varsinais-Suomen helmeen. Turku sitä ja turkulaiset tuota. Ihmisten mielikuvissa korostui kaksi merkittävää piirrettä, jotka erottavat Turun omaksi yksityiseksi syrjäkyläkseen muusta Suomesta: puhevikainen murre ja sulkeutuneisuus. Kumpaakaan en täysin allekirjoita.

Aloitetaan turkulaisten mielenmaisemasta. Yhtäkään överisulkeutunutta turkulaista en ole tavannut. Tarkoitan siis todella epänormaalin sulkeutunutta, tavallinen sulkeutuneisuushan on kaikille meille suomalaisille yhteinen kansallispiirre. Kukaan ei ole minua syrjinyt tai jättänyt leikeistä pihalle, koska syntyperäni on syvällä Savossa, kaukana Aurajoen hedelmällisistä rannoista. Yhtälailla olen saanut pitää täällä ihmisarvoni kuin Kuopionkin kaduilla tallatessa. Joko olen sattunut törmäämään Turun ainoisiin kivoihin ihmisiin tai turkulaisten sisäpiirimeininki on muiden suomalaisten kateellista panettelua. Kuka nyt ei tahtoisi elää Suomen yhdessä kauneimmista kaupungeista nauttien merituulen pehmeästä syleilystä kuitenkin ilman pk-seudun ihmisryysistä? ;) Turkulaiset ovat suoria ja rehellisiä ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa mielipiteensä ääneen. Oikeita suomalaisuuden perikuvia siis, mutta ilmeisesti tämä suoruus on aikanaan säikäyttänyt jonkun ulkoturkulaisen, joka on laittanut kauhutarinan kammottavista turkulaisista liikkeelle.

Turkulaisten puhevikaisuudelle joudun hiukan antamaan periksi. Kuulostaahan se sanojen lyhentely ja omituisen konditionaalin viljely epänormaalilta. Yleisesti nuoret turkulaiset puhuvat kuitenkin täydellisen ymmärrettävää suomea, joten Turkuun uskaltaa matkustaa ilman Varsinais-Suomea taitavaa tulkkia. Myös pankki- ja terveydenhuoltoasiat olen aina saanut hoidettua rehellisellä suomen kielellä ja varsin vähäisellä elekielen käytöllä, joten uskallan väittää turkulaisten intergroituneen erinomaisesti osaksi valtaväestöä.

"Ai joo vai?" Turkulaiset tykkäävät ihmetellä ja varmistella. "Ai joo vai" läjähtää ilmoille, kun kerrot turkulaiselle mehevän uuden juorun tai maailmaamullistavan ratkaisun fysiikan tehtävään. Joskus "ai joo vai":hin riittää tylsempikin juttu, mutta silloin se on lähinnä kohtelias kuittaus kertojan olevinaan kiinnostavaan juttuun. Niin tai näin "ai joo vai" on ehdottomasti turkulaisten oma juttu. Missään muualla kukaan ei noin uteliaasti varmistele tarinoiden olemassaoloa.


 "Mä kattosin, että sä otit mun puhelimen." Huh. Tämä on ollut yksi vaikeimpia paloja Turussa. Jatkuva konditionaalin viljeleminen paikoissa, joihin se ei todellakaan kuulu. Eihän se -isi -pääte turkulaisten puheessa konditionaalin virkaa hoida, mutta itse tekisi mieli lauseiden perään lisätä jos-sana, muuttamaan lauseen edes jokseenkin suomen kieliopin mukaiseksi. Hurjinta koko tarinassa on, etteivät turkulaisraukat edes oivalla puhevikansa outoutta. Heille on ihan ok höpötellä tarinoitaan, jotka saattaisivat toteutua, eivätkä he ymmärrä savolaisen tuhahdusta ylimääräisten isi-päätteiden kohdalla. Normaalia on se mitä enemmistö tekee, joten kai täällä puhevikaisuutta on puhua tavallista suomea. Tyydyn siis viäntelemmään ja kiäntelemmään savvoo hilijoo ja kovvoo tiellä omassa kovissa, piilossa normaalilta Varsinais-Suomen murteelta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti