perjantai 27. joulukuuta 2013

Voi pukki, minkä teit!

Omena ooo omppomppoo! Aattoiltana paketista paljastui nimittäin ipad. Molemmat omistamani omput ovat pudonneet yllärinä käteeni kuin Isac Newtonin niskaan vuosisatoja aiemmin. Kohta kaksi vuotta sitten sain ns. koulunlopetuslahjaksi iphonen ja tiistaina näyttö laajeni ja sormet alkoivat napsua padilla, kun pukki ojensi kelkastaan ompputabletin. Tässä ollaan nyt pari päivää lempeästi tutustuttu toisiimme leikin kautta ennen tammikuussa alkavaa koulukäyttöä.

Lähes jumalaisen kaunis ja sulava vekotinhan tämä on. Akku tuntuu kestävän vuosisatoja ja näyttö on tarkka kuin mikä! Toiseen suuntaan akun lataaminen kyllä kestää yllättävän pitkään. Ei täydy varmaan edes mainita, miten reissubloggaaminen hiukan helpottui, kun postauksia ei tarvitse tihrustaa puhelimen näytöltä ;) Kone on kevyt napata kainaloon ja sujahtaa kaikkiin koulukäytössä oleviin laukkuihini näppärästi, samoin kuin pukin tuomaan uutukaiseen. Hiukan ufolta vekottimen älykkyys suhteessa sen kokoon kuitenkin tuntuu, kuin syliini olisi istutettu ydinfysiikkaa iltapuhteeksi laskeva puolivuotias.

Tunnen oloni hiukan sielunsa myyneeksi. Ihan kuin olisin tehnyt taas syvemmän diilin paholaisen kanssa. Apple kuoriii kermat, kun minä liityn modernien kiireihmisten joukkoon, joille kaikki yhteydet tulee olla kevyesti käden ulottuvilla missä ja milloin tahansa. Lisäksi olen varma, että toistensa kanssa naimisissa olevat omppuvehkeeni päättävät jotenkin liittoutua minua vastaan, ja vähintäänkin vuotaa puoli elämääni kaupallisille tahoille tai ainakin Yhdysvaltojen hallitukselle. Kauniin statussymbolin hinta on kallis...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti