tiistai 28. tammikuuta 2014

Circuit vai unelmatreffit?

Aika paha valinta maanantai-iltaan. Ja höpö höpö! Mikä ihana syy jättää tappocircuit väliin ja viettää aikaa elämäni ihanuuden kanssa :) Nää menis niinku eka kahville ja sit leffatreffeille.

Kahvilat ovat jotain uskomattoman ihanaa, kun ulkona on pimeää ja sisällä hämyistä ja lämmintä. Eilen varsinkin kahvila oli oikea pakopaikka kamalalta takin läpi vinkuvalta tuulelta. Hyrrr.. S-ryhmän ketjukahvila Coffee House osaa todella repiä oikeista naruista minun kohdallani: lämmin sisustus, laaja valikoima, hämyinen muttei tunkkainen olemus ja no... kalliit hinnat. Niillä sieluani ei osteta, mutta ne olen valmis maksamaan herkkukahvistani tällä kahvittelutahdilla. Pätkis mochaa minulle ja jäälattea karamellimakusiirapilla deitilleni.


Me olemme surkeita leffassa kävijöitä. Viimeksi taisimme yhdess käydä katsomassa Puhdistuksen puolitoista vuotta sitten syksyllä. Ehkä oli jo aikakin testata uusiksi... The Wolf of Wall Street keräsi kaveripiiristä suosituksia ja näytti muutenkin tämän hetken valikoimasta näpsäkimmältä, joten ihana Leonardo sai jälleen mahdollisuuden osoittaa mahtavuutensa. 


Ja mitä Leo tekee? Leo on upea! Ihana, kamala, vittumainen ja ahne paska Jordan Belford, joka kieputtaa pörssialan sormensa ympärille ja kierii rahassa. Leffa on täynnä överibiletystä, huumeita, naisia, rahaa ja taustalla Belford tietysti pyörittää lakia kiertäviä bisneksiään, joista rahaa virtaa taskuun niin paljon, ettei kaikkea ehdi edes tuhlata. Firman ytimessä on Belfordin tavallisista luuserikavereista koostuva kaveriporukka, josta hän leffan aikana koulii Wall Streetin hurjia pörssihaita. Kaveripiiri on kaveripiiri. Miehet kuittailevat kaikesta toisilleen ja elokuva on hauska! Ei siis tosikkomainen pörssirahapyörittelyelokuva vaan leffa on tasan yhtä överi kuin päähahmonsakin: jatkuvassa nousukiidossa ja -humalassa nautintoa ja iloa kaikin keinoin etsivä Belford. Deittini kuvaili leffan huumoria osuvasti kotimatkalla -mieleen tuli South Park. Samanlaista typerää, mutta nokkelaa hauskuutta, joka nojaa hahmojen persooniin. Ei ehkä uppoa kaikkiin, mutta meidän treffiseurueelle toimi. Syy lähteä joskus kakkostreffeille...? ;)

Kolme tuntia on pitkä aika, mutta menee siivillä, kun on hauskaa. Bisnes-huume -kohellusta jatkuu yhtä kauan kuin Taru Sormusten Herrasta kolmanneksessa, mutta en valita. Minä tykkään, että leffa on pitkä, kun kerran olen teatteriin tullut siitä nauttimaan. Tarina ei pyöri paikallaan vaan jotain tapahtuu koko ajan, ei koko ajan juonen kannalta äärimmäisen tärkeää, mutta vähintään hauskaa. Pari kertaa kerronta saa Belfordin menosta aikaan jopa fantasiamaisen tunnelman -niin hämäriä ja övereitä asioita miehelle tapahtuu.

Suosittelen ehdottomasti överöinnistä tykkääville ja huumorintajuisille ihmisille! Leonardo on ihana, vaikka järkytyksekseni eilen tajusin, että ikä alkaa herraa jo vähän painaa. The Wolf of Wall Streetissä DiCaprio on juuri sellainen kieroontunut mulkku, jollainen ahneen pörssipomon kuuluukin olla -höystettynä vielä mahtavilla ilmeillä ja pilkkeellä silmäkulmassa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti