torstai 30. tammikuuta 2014

Hetkeni hottisbeibenä

Yauuuuu! Yhteensä vähän vajaa neljäkymmentä Cursus Auriksen (me+hampaat) tsirbulaa kokeili tänään jotain hyvin uutta, kun kävimme testaamassa Studio Funkyn tankotanssin kokeilutunnin. Itselläni ei ollut tunnille marssiessa minkäänlaista kokemusta niin tanssista kuin tangostakaan, mutta elossa selvittiin. Mauuurrs! 

Lähdin tunnille todella huonolla fiiliksellä. Aamuni oli ollut kurja -nukutti, palelti, kurkkuun koski eikä mikään kiinnostanut, eikä olo hurjasti kohonnut päivän myötä. Lisäksi olen typerä pikku käytännönasioista-stressaaja eikä tälläisen ihmisen huonoa päivää yhtään paranna bussimatka tuntemattomaan syrjäiseen liikeyrityskeskittymään, josta täytyisi löytää tanssistudio. Yök! Mutta onneksi tunnen itseni sen verta hyvin, että tiedän, että peba täytyy vain pakottaa ylös mysteeribussiin, koska loppujen lopuksi reissu on aina ahdistuksen väärti. Ja kas kummaa niin tänäänkin. Tunnilta ulos ihanaan, raikkaaseen ja aurinkoiseen iltapäivään (aamulla sama sää oli oksettavan kylmä ja aivot jäädyttävän tuulinen :D) pullahti iloinen ja supervirkeä tankotanssijatar sen sisään asteelleen mörön sijaan.

Eksymisen lisäksi pelkäsin sanaa tankotanssi. Minä kun en tanssi kuin baarissa, jossa porukkaa tanssilattialla on kuin sillejä purkissa. Vanhojen tanssit selvitin aikanaan kunnialla ja seuraava kauhu kai on häävalssi, mutta sekään ei onneksi vielä hetkeen. Kaiken muun tanssin elämässä voikin väistellä niin halutessaan. Tankotanssin suhteen uteliaisuus kuitenkin voitti ja toisaalta ennakkokäsitys, että tässä lajissa yy-kaa-koo-nee-ja-vii -hokeminen ja siinä tahdissa pysyminen ei ehkä edes olisi niin oleellista. Eikä onneksi ollutkaan.

Alkuun vetäjä ohjeisti lihakset lämpimiksi kroppaa pyörittelemällä ja nopeilla peruslihaskuntoliikeillä: vähän vatsaa ja punnerruksia. Hiki nousi otsalle ja kaduin, etten ollut poistanut vähäisiä meikkejäni. Inhoan hikoilua meikit naamassa. Alkulämpän jälkeen päästiin klähmimään itse tankoa ja aivan lopppua lukuunottamatta tunti kului yksittäisiä "temppuja" opetellessa. Meitä taisi olla tunnilla 14 ja tankoja vain 10, joten osa tangoista joutui jakosalle kahden hengen kesken, jolloin tietysti vuoroteltiin niin, että jokainen pääsi kokeilemaan kaikkea. Tunnin loppuun oppimistamme tempuista koottiin helppo sarja, jossa pääsi hiukan fiilistelemään tankotanssiin liittyvää naisellisen aistikasta meininkiä. "Kuvittele käsivarsille puuhka, jota heiluttelet. Ja peppu edellä, selkä kaarella ylös! Heilutetaan peppua!"

Ja olihan se olo aika kuuma! Vaikka liikkeet olivat kaikkea muuta kuin sulavia, jalat sojottivat ties mihin suuntaan ja kroppa rutistui kasaan kuin kituvalla torakalla sulokkaan joutsenen sijaan, olo oli viehkeä. Sipsuttelu tangon ympärillä käsi sulosti viuhuen ja loikka pyörähdykseen tangon ympäri jalkojen hyvästellessä salin lattian, uuuh.. Takarivistä en onneksi saanut täydellistä näkymää etuosan peileihin, joten sain säilyttää illuusion aistikkaista liikkeistäni. Ja väitän kyllä, että oli kuinka vasta-alkaja tahansa, kieppuminen tangon ympärillä on latautuneempaa kuin perus maastavedot pumpissa! Kaiken ulkoisen hehkun taustalla touhu kuitenkin vaatii fysiikkaa. Lihasta, voimaa ja lihasta. Mieluiten joka paikassa kehoa, koska painovoimaa uhmatessa tarvitaan joka ikistä lihassolua sormenpäästä lähtien. Alkuun pääsi onneksi peruskunnollakin, mutta melkoisen paljon helpommalta liikkuminen näytti, jos lihasvoimaa löytyi yhtään perusmaijaa enemmän. Tunti ei vetäny piippuun (ainakaan jos kikkaili jaetulla tangolla), mutta tunnin edetessä uupumisen kyllä huomasi: temppujen suorittaminen vaikeutui ja tangon aiheuttama kipu tuntui selkeämmin.

"Jos ei tunnin jälkeen ole paikat mustelmilla ja palohaavoilla, ette ole tehnyt oikein." Jepjep. Tanko satuttaa, painaa ja polttaa. Itselläni suurin mustelma on tällä hetkellä vasemmassa jalkapöydässä, joka toimi tukijalkana tankoa vasten kiivetessä, mutta polvetkin saivat osansa. Osa kolhuista menee huonon tekniikan piikkiin, mutta loistavalla tekniikallakaan ei kaikkea kipua saa poistettua. Kauniilla liikekielellä on hintansa...

                       


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti