keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Onnea mä ja mun blogi!

Kuudestoista päivä hujahti ohi blogin yksvee-synttärit ilman se suurempia juhlallisuuksia. Itse asiassa en edes tajunnut tämän tärkeän päivän ohi soljumista ennen kuin eilen, kun sattumalta pohdin, milloin ekan postauksen kirjoitin. Väliin on tietysti mahtunut neljän kuukauden tauko, kun kesäkiire painoi niskaan, joten oikeastaan vuosipäivää ei vielä ehkä saisikaan juhlia. Mielestäni juhlanpaikka tässä kuitenkin on ja tuolla tauolla on merkittävä osa blogin kehityskaaressa, joten ehkä breikki on hyväksyttävä osa kuluneen vuoden kiertoa.

Perustin Krista_llia:n tuomaan päivään muutakin täytettä kuin pääsykoereenin. Aamulla Jarkon siirryttyä  koulunpenkille oli kiva puuhata jotain omaa salaista kivaa ennen laskimen esiin kaivamista ja minulle blogi oli se oma salainen kiva. Ensimmäisen kuukauden aikanahan en Jarkolle edes kertonut blogistani, nolostelin vain rumaa simppeliä ulkoasua ja turhuuksista kirjoittamista. Samalla olin kuitenkin innoissani! Minä kirjoitan! Sama se kiinnostaako ketään, mutta minä kirjoitan ihan mistä lystää! :) Roolileikin olevani suosittu bloggari, kun sormeni viuhtoivat kiihkeässä blogimaailmassa. Uuh, tämä on sitä nuoren kaupunkilaisnaisen elämää! Vuorotellen onnellisen mielikuvitusleikin jälkeen iski todellisuus -minulla on paskalla ulkoasulla varustettu blogi, jossa jorisen tylsistä H&M:n shoppailuista ja otan yhden ilmeen kuvia itselaukaisimella. Yritin lohdutella itseäni, että näin ne asiat vaan rullaavat: peruselämä ansaitsee vain perustylsän blogin. Välillä pidin itseäni ja reppanaa blogiani suorastaan säälittävinä, kun todellisuuskauden aikana mietin pilvilinnamielikuvitusleikkejäni.

                                 

Minua jurppi, koska tiesin, että minusta olisi parempaankin. Jos teen jotain, mikä itseäni kiinnostaa, haluan tehdä sen parhalla mahdollisella tavalla, eikä alkukuukausien Krista_llia sitä todellakaan ollut. En oikein samantien tämän tajuttuani osannut tehdä asialle mitään, joten aika-, kuva- ja ehkä kiinnostuspulan vuoksi blogi jäi. Se ei jäänyt tietoisesti, mutta tietoisesti en myöskään yrittänyt pakolla pysyä aktiivisena. Go with the flow ja niin homma jäi. Keskityin pysymään hengissä koulun aloituksesta ja sitä seuranneista levottomista kuukausista. Meni päivä, kaksi, viikko, kuusi viikkoa ja hups lopulta neljä kuukautta ennen paluuta.

Vanhuus tuo mukanaan viisautta. En tiedä vanheninko tuon neljän kuukauden aikana kovinkaan paljon, mutta kenties viisastuin huomaamattani. Mystisesti bloggerin ulkoasumuotoilu ainakin alistui edessäni tauon jälkeen ja ensimmäistä kertaa blogin historiassa olin tyytyväinen sen ulkonäköön. Simppeli se toki edelleen on, mutta ei aivan yhtä palikka kuin alussa. Samalla tiellä jatketaan yhä enkä vielä ole kyllästynyt. Silmäämiellyttävä ulkoasu valoi uutta lisäpuhtia jo valmiiksi innoissaan olleeseen comeback-bloggariin ja paluu oli sinetöity. Tauon jälkeen olin alunperin eksynyt hakkaamaan bloggeria, koska Jarkko herätteli henkiin omaa musiikkiaiheista blogiaan. Innostus tarttui ja oli aika tehdä paluu.

Ehkä se oli se koulun aloitus, ehkä se oli vain se pieni tauko, mutta nyt marraskuussa minulla oli ensimmäistä kertaa selkeä visio, mitä haluan Krista_llia:n olevan. Tämä on nuoren turkulaisnaisen blogi, jossa ruoditaan lääketieteen opiskelua, vaatteita, yleistä lifestylea ja puhtaasti minun ajatuksiani kiinnosti minua sitten avokadot tai syvänmeren ravut. Nyt tuntuu itse asiassa aika hyvältä. Minullahan on suunta. Ja mikä tärkeintä, tällä hetkellä tuntuu aivan mahtavalta kirjoittaa, jes! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti