sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Opiskelijan Turku

Teksti sisältää kaupunkisijoittelua.

Tervetuloa paratiisiin! Turku. Tuo Itämeren helmi, jossa onnelliset ihmiset tarpovat historian kultaamia katuja ja opiskelijakulttuuri kukoistaa. Turussa on kaikki, mitä opiskelija tarvitsee, sitä mitä ei ole, ei tarvita. Itselläni on vertailukohtana vuoden verran kokemusta opiskelijaelämästä Kuopiossa ja sen Turku jyrää mennen tullen. Oikeastaan edellinen lause sisältääkin surullisen virheen: opiskelijaelämä ja Kuopio = epätosi. Eihän siellä mitään opiskelijaelämää ollut! Ainakaan fyysikoilla, toivon, että muilla pääaineilla menee paremmin. Tarkoituksenani ei ole kuitenkaan vertailla Kuopiota ja Turkua vaan yrittää selventää lukijoille Turun loistavuutta opiskelijakaupunkina. Mutta koska ainut vertailumahdollisuus on Kuopio, joudun muutamia kärjistäviä esimerkkejä sieltä lainaamaan nostaakseni tehokkaammin Turun sille jalustalle, jonne se kuuluu.

Minun piti alunperin päätyä Tampereelle lääkärikouluun ja kerran ehdin Manseen hakeakin, ennen kuin suuremmat voimat puuttuivat peliin. Rakastuin ja muutuin tulevasta tamperelaisesta tulevaksi turkulaiseksi. Vahingossa siis itsekin tänne Aurajoen rantaan päädyin, mutta se oli elämäni parhaita suunnitelmanmuutoksia. Turku veti meitä puoleensa, koska täällä oli kummallekin, mitä kaipasimme: minulle oli tarjolla lääkis ja Jarkolle löytyi OKL (opettajakoulutus). Täällä on varaa valita, mitä tahtoo opiskella! Yliopiston puolelta löytyy laajasti luonnontieteellisiä aloja, mutta samalla laajuudella myös humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä aloja, mikä on positiivista noin Kuopioon verrattuna. Kuopiossa yliopisto tarjoaa tasan luonnontieteellisiä vaihtoehtoja, esimerkiksi opettajakokelaat saavat laukata susirajalle Joensuuhun oppia hakemaan. AMK-puolesta tiedän vähemmän, mutta ainakin sosiaali- ja terveysalalla vaihtoehtoja tuntuu riittävän. 

Opetuksen laadusta voin puhua oikeastaan ainoastaan biologian ja lääkiksen osalta, koska asennevammani fysiikkaa kohtaan sai minut näkemään kaiken siihen liittyvän kurjana, siis myös opettajat. Biologialla opetus oli söpön kotikutoista, koska opiskelijoita on vähän. Apua sai ja luennoilla uskalsi kysellä. Luennoitsijat ovat sekä lääkiksessä että bilsalla olleet todella alansa ammattilaisia. Tietysti joukkoon mahtuu myös esitystaidoiltaan hiukan heikompia yksilöitä, mutta asiansa kaikki osaavat. Kun vain saisivat sen muotoon, jonka mekin osaisimme ymmärtää...

Nyt ollaan pisteessä, että biologian opiskelupaikka on taskussa ja suunnitelma Turkuun muuttamisesta täytyisi laittaa käytäntöön. Laitoimme asuntohakemuksen TYS:ille (Turun opiskelija-asuntojärjestö) samana iltana, kun sain tiedon opiskelupaikasta ja kaksi viikkoa myöhemmin meitä odotti kaksio YO-kylässä. Meillä projekti sujui täydellisen näppärästi emmekä joutuneet päivääkään asumaan sillan alla, ennen oman kolon löytymistä. Omassa kolossa ei muutenkaan ole mitään valittamista, vaikka YO-kylää pahamaineisena pidetäänkin. Kyseessä on siis laaja neuvostonharmaa kerrostalokeskittymä, jossa opiskelija-asunto seuraa toistaan muodostaen valtavan talosokkelon. Käsittääkseni Ylioppilaskylä on Suomen suurin opiskelija-asuntokeskittymä. Meidän kotimme on kuitenkin kauniilla paikalla, 46 neliötä, näppärä pohjaratkaisu, siistit laminaatit (lukuunottamatta makkarin lattiaa) ja valkoiset maaliseinät. Keskustaan matkaa kertyy kolme, minun kouluun puolitoista ja Jarkon kouluun viitisen kilometriä, joten sijaintikin on mielestäni täydellinen. Rakastan sitä, että voin hujauttaa kotoani keskustaan pyörällä tai kävellen ilman bussien kanssa säheltämistä.
   Turun asuntotilanne on hyvä. TYS:illä on tarjolla yksityistä halvempia kämppiä tarjolla, mutta myös yksityispuolella hinnat ovat suht järkevät ja mikä tärkeintä asuntoja on tarjolla! Nimimerkillä hakenut kerran asuntoa Joensuusta. Siinä teille opiskelijakaunpungin irvikuva. Koko kaupungissa on noin kaksi yksiötä, opiskelija-asuntojärjestö on pulassa kun tilaa puskeville opiskelijoille ei ole, ja vuokrien hinnat ovat pilvissä, kun yksityiset ottavat hyödyn irti ahdingosta.

 Turun välimatkat ovat Kuopioon sopeutuneelle nannaa. Kaikkialle minne haluat, pääset pyörällä tai kävellen. Sopii minulle, joka inhoaa busseja, aikatauluja ja moottorilliseen matkantekoon liittyvää rahanmenoa. Yliopiston kaikki rakennukset sijaitsevat parin kilometrin säteellä keskustasta, mikä on tietysti näppärää, kun kaikenmaailman asioita täytyy kuitenkin keskustassa hoidella. AMK:lle jotuu hiukan antamaan sapiskaa, koska sosiaali- ja terveysalan kampus on lätkäisty noin neljän kilometrin päähän keskustasta. Muut alat ovat onnekkaampia ja etäisyydet taitavat olla yliopiston luokkaa.

Nyt on tylsät käytännönseikat käsitelty ja päästään siihen opiskelun ytimeen, opiskelijakulttuuriin. Mene täällä torin reunalle minä tahansa keskiviikkona tai torstaina, näet haalaripukeista porukkaa. Mene Kuopiossa torin reunalle, näet pari juoppoa ja hyvällä tuurilla muutaman nuoren matkalla jonnekin. Haalareita et ainakaan näe, koska ei niitä käytetä kuin vappuna. Hiukan ehkä kärjistän, mutta suunta on totuudenmukainen. Henkilökohtaisesti en haalareita ainakaan nähnyt kuin vappuna koko 19 Kuopiovuoden aikana. Turussa haalarit on pop. Värillä on väliä, koska pöksysi kertovat, mikä olet miehiäsi ja ilman haalareita olet opiskelupaikaton. Merkit ovat arvomerkkejä, jotka heijastelevat persoonaasi ja arvojasi, sekä leimaavat sinut kreisibailaajaksi tai bileitä karttavaksi nyhveröksi, merkkien määrästä riippuen. Tee mitä teet, mutta tee se haalarit jalassa! Haalarijengiin tottuneessa kaupungissa haalarit ovat kuin suojapuku, joka hyväksyttää typerän ja lapsellisen käytöksen, koska "ne on opiskelijoita". Psykologian tunnilla puhuttiin joskus mielenosoituksissa kasvojen verhoamisen laskevan rimaa typerään käytökseen, ja haalareissa voi havaita vähän samaa efektiä. Nuoruuden huuma puskee pintaan, kun koivet piilotetaan haalareiden sisään :)

Turussa on vara valita, missä haalaritakamustaan sheikkaa, koska joka viikko jostain löytyy jonkun tahon järkkäämät bileet, yleensä useammatkin. Perusbileiden lisäksi Turkkunen on kunnostautunut kiitettävästi approrintamalla ja joka vuosi kolmet isot approt pakottavat opiskelijat oluthanojen äärelle. Syksyllä Auransouduissa joku kai meloo pitkin jokea, sillä aikaa, kun opiskelijat ryystävät soppaa, minkä ehtivät kerätäkseen riittävästi leimoja. Talvella lasketaan pulkkamäkeä Pikkulaskiaisessa ja jälkkärinä tietty kierretään baarista baariin ja juodaan. Kevään helmenä toukokuussa odottaa vielä lempparini AATU, jossa approillaan ainoana syynä nauttia jokirannasta, seurasta ja juomasta. Viime vuonna kevään yllättävä hellesää teki aatusta ehkä vuoden mahtavimman tapahtuman :)

 Koska maalla pysyminen on aivan tylsää, rannikkokaupunki mahdollistaa merelle karkaamisen. Joka marraskuu laineilla keikkuu Luonnontieteilijöiden jouluristeily, joka kerää yhteen Suomen yliopistojen luonnontieteilijät juhlimaan yhdessä. Ainakin näin omasta kokemuksesta paluupäivänä seitsemän kilometrin päässä satamasta odottava kotipesä saa aikaan helpotuksen huokaisun. Sen sijaan oululaisille toivotan tsemppiä krapulaiseen bussimatkaan! Lokakuun lopussa risteiltiin Turun lääkiksen kanssa, koska hähää, se on mahdollista! Bussimatka satamaan ja laivan kyytiin hops. Onnistuu vain Turussa ja Helsingissä. Helsingistä olen jo aiemmin kertonut mielipiteeni, joten totean vain, että noista kahdesta olen valinnut paremman :)

Postaus venähti näköjään melko pitkäksi, mutta asia tuli sanotuksi: Turku, mä tykkään susta! <3

2 kommenttia:

  1. Kiva teksti. Ainakin lääkisläisillä on kuopiossa hauskaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkisläisillä on varmasti kaikkialla hauskaa! :D Meitä on kuitenkin niin paljon joka koulutuskaupungissa, että omalla porukalla saa jo hyvät bileet aikaan ja ainakin Turussa se usein meneekin niin, et lääkis bailaa keskenään.

      Poista