sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Renkinä

Riemulla on hintansa. Kuuden vuoden oikeus osallistua ilakointiin Tivolilla, maksaa kolme iltaa/yötä uhrattua aikaa. Oma toinen nakkini napsahti perjantaina, kun Tivolilla juhlittiin sairaalahenkilökunnan myöhäispikkujouluja. Puoli viidestä puoli kolmeen pidettiin bileet pystyssä, ja vuoron lopuilla olo oli jo aika hyytynyt. Itse huomaan uupumuksen välinpitämättömyytenä - ihan sama jos pöytäliina on vinossa, ihan sama jos joku joutuu odottamaan baaritiskillä hetken palvelua, ihan sama jos lasi on vähän märkä kaappiin pinottaessa jne. Alkuillasta taas haluan, että astiat ovat prikulleen linjassa ja skumppalasit aseteltu mahdollisimman kauniisti esille. Mutta pari tuntia myöhemmin..... Ei voisi vähempää kiinnostaa...


Renkisysteemi on kuitenkin mainio, vaikka yöllä jurppiikin. Kolmien bileiden taustahäärijänä jokainen varmasti oppii talon tavoille, tuntee käytännöt ja muokkautuu ehkä itsekin paremmaksi juhlijaksi, koska oppii kantapään kautta, että joku kanssaopiskelija ne sotkut sieltä kuitenkin joutuu siivoamaan. Siinä sivussa saattaa oppia uutta myös käytöstaparintamalla. "Ota, anna oikealta, tarjoa vasemmalta" on ainakin takoutunut päähäni näiden kahden kuluneen renkivuoron aikana. Lisäksi olen verestänyt teitittelytaitojani kaadellessani viiniä juopuneiden rouvien ja herrojen lasien täytteeksi ja nähnyt kuinka keski-ikäisetkin osaavat kreisibailata :)


Kääntöpuoliakin olen oppinut. Humala lisää sotkuisuutta potenssiin kaksikymmentäkuusi ja ahtaisiin pöytiin tarjoilu tyylikkään kohteliaasti on aivan *piip* vaikeaa tehdä hymysuin kymmenen kertaa saman illallisen aikana. Molemmat vuoroni ovat olleet aikuisten, TLKS:n ulkopuolisten juhlia, joissa ruokailu on merkittävä osa iltaa ja baari on auki koko juhlan ajan. Suomalaisiin hyvin koulutettuihin naisiin ja miehiin uppoaa viiniä. Paljon viiniä. Tottakai tämä on hyväksyttävää, mutta on hauskaa huomata, että oli koulutusvuosia takana kolmekymmentä tai pakolliset yhdeksän, etanoli saa aikaan saman railakkuuden -sama punakkuus kasvoilla, sama silmien haritus, samat kaksimieliset vitsit ja samat villit liikkeet tanssilattialla. Samaa hilpeää rupusakkia olemme kaikki: parikymppiset opiskelijat ja keski-ikäiset professorit :)

 
Perjantain vuoro rullasi kaikesta huolimatta erittäin mukavasti. Vasta viimeisinä tunteina väsy iski, mutta sitä ennen oli jopa hauska ilta. Meidän renkien hommana oli järjestellä pyödät niin, että 53 vierasta saavat nautiskella ruuastaan mukavasti istuen, huolehtia seisovan pöydän kattamisesta ja pöydän pysymisestä  täytenä, kattaa kahvipöytä konjakkeineen, pitää baari pystyssä, siivoilla astiat pois pöydistä, huolehtia astiat puhtaina kaappiin ja lopuksi pyyhkiä pöydät ja lattia, kun vieraat olivat saaneet juhlista tarpeekseen. Hilpeästä menosta huolimatta kukaan ei oksennellut mihinkään, ruokaa ei lennätelty pitkin seiniä eikä kukaan pistänyt tappeluksi, hyvin rento vuoro siis.


Ruuan rippeiden ja suklaakakun jämien lisäksi saimme illan aikana nautiskella myös melkein tunnin ohjelmallisesta tauosta, kun palanen speksitiimiä kävi vetämässä improshown vieraille. Kuvio toimi Vedetään hatusta ohjelman tapaan: neljä esiintyjää, joista tietyt osallistuivat tiettyihin sketseihin. Homma toimi ja yleisö nauroi! Pakko vain ihailla näyttelijöiden ajatuksenjuoksua esiintymisen aikana, niin nopeita mutta silti toimivia useimmat repliikit olivat. Lupaa hyvää tulevan speksin kannalta :)

Postauksen kuvat ovat perjantain vuoron antia. Laatu taas aivan surkea koneen ja padin välillä pyörittämisen takia, mutta josko nuo välttäisivät... Minä <3 lasit spottivalaistuksessa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti