keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Uusi vuosi, vanhat kujeet! Onneksi.

Vanha vuosi kaadettiin kumoon perinteisin menoin kotibiletyksellä kaverin luona. Kotibileet ovat jotain sitä parasta, mitä maa päällään kantaa: ystäviä, iloista mieltä, mahdollisuuksia salapussailulle pimeässä huoneessa, juomapelejä ja syvällisiä keskusteluja. Eilisen partyhouse on opettanut minulle termin kotibileet merkityksen, tarjonnut suojapaikan alaikäisen juhlinnalle, sammuttanut minut vessanpönttöön nojaillen, tutustuttanut minut poikien aitoon ystävyyteen ja tuonut elämääni mahtavia ihmisiä. Tuo talo on myös tuonut monien umpikierojen mutkien kautta minut ja Jarkon yhteen.


Punainen omakotitalo, ei kovin mystistä vaan perinteistäkin perinteisempää. Silti tuo talo pitää sisällään jotain lumoavaa. Se sitoo yhteen kaveripiirin, joka on roikkunut toistensa seurassa junnusta lähtien. Mukaan on liimautunut lukiovuosilta mukaan tarttuneita kavereita ja tyttöystäviä, mutta kaikki ovat samaa porukkaa silti. Jokaisella on oma roolinsa, kaikki tuntevat toistensa tavat ja tietävät mitä keneltäkin voi odottaa. Ihmiset ovat hitsautuneet yhteen. Olen myöhemmin mukaan loikannut sivustakatsojatyttöystävä, mutta silti tunnen, että minulla on paikkani noiden ihmisten seurassa, vaikka en ytimessä olekaan. Saan osani tuosta lumosta.

Eilen taloon astuessani nenä tuoksutteli tuttua ominaistuoksua ja mieleen singahti miljoona kivaa (ja vähän pahoinvoivaa) muistoa näiltä vuosilta, kun olen elänyt villiä nuoruuttani ja pomppinut alkoholihöyryissä tuon talon olkkarin mattoa linttaan. Ekat pomput pompin alaikäisenä 17-kesäisenä neitinä vappuna 2010. Tänään siirryimme tammikuuhun 2014. Kolme ja puoli vuotta on paljon aikaa nuoren ihmisen elämässä. Silti mikään ei ole muuttunut tuossa talossa, vaikka toisaalta kaikki onkin toisin.

Me olemme kasvaneet, muuttaneet, muuttuneet ja hiukan ehkä aikuistuneet, silleen sopivasti. Alamme olla aikuisia ihmisiä, joita kiusaavat aikuisten ihmisten ongelmat. Koulussa täytyy käydä, työt täytyy hoitaa, laskut maksaa ja koti pitää pystyssä. Silti olemme samoja räkänokkia, jotka tirskuivat ekan siiderin jälkeen typerille jutuille, nauroivat kun pojat tanssivat ilman pyyhkeitä ja oksensivat juotuaan liikaa pisangia ja appelsiinimehua. On lohdullista, että jossain saa taantua muutaman vuoden taakse aikaan, kun kaikki oli uutta ja jännää, ja unohtaa hetkeksi kaiken muun. Nauttia vain ihmisistä, juoda halpaa viiniä ja äklömakeaa tenuskumppaa sekä irvistellä ja tanssia niinkuin baarissa ei ikinä voisi. Leikkiä, että baariin ei vielä olisi edes ikää ja että siiderin litkiminen on luvatonta salamyhkäistä touhua.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti