keskiviikko 26. helmikuuta 2014

22 päivää ensi-iltaan

Speksin ekat läpimenot takana jo reilu viikko sitten ja PuMa huippuvauhdissa. Kaikki tällä hetkellä tiedossa olevat asut ovat työn jo alla ja suurin osa jo valmiina tanssijoiden vaatekaapeissa. Maskeerauksen perusteetkin on jo reenattu kertaalleen, joten suht rennosti saavat puma-vastaavat antaa päivien valua kohti ensi-iltaa. Hiphei!

Viikko sitten sunnuntaina Tivolilla koko show vedettiin ensi kertaa läpi tansseineen, lavasteineen, bändeineen ja näyttelijöineen, jopa muutama valmis mekko nähtiin lavalla. Olen niin kateellinen tanssijoille siitä liikekielestä, mikä heidän kropastaan huokuu. Yksi pieni kädenheilautus näyttää taivaallisen kauniilta ja sulavalta, kun tanssija sen tekee. Odotan todella innolla valmiita koreografioita isolla lavalla showmeikeissä, livebändin soittaessa, valojen ollessa kohdallaan.... ja meidän tekemissä asuissa. Uskon lujasti, että speksi kykenee istuttamaan mahanpohjaani sellainen ihanan teatteritäpinän, joka hyvään esitykseen kuuluu. Olon, jossa iho menee kananlihalle, on vähän ihastunut johonkin hahmoon, tanssijoiden taitavuus melkein kiukuttaa ja musiikin voima iskee kuin halko. Minä rakastan musikaaleja <3

Viimeisimmän speksipäivityksen jälkeen markkinointi on lähtenyt kunnolla käyntiin ja esityksen nimi, juliste ja traileri on julkaistu. Lipunmyyntikin alkaa jo perjantaina! Tänä vuonna speksi ui syvissä vesissä ahdistavissa maisemissa, mutta pelkkää tragediaa ei ole luvassa. Jo ekoissa läpimenoissa sai nauraa, vaikka omstartteja ei vielä edes huudeltu, joten valmiilta esitykseltä odotan paljon. Mutta ehdottoman vakavasti otettava esitys luvassa, ei pelkkää läpänheittoa. Itse odotan lapsekkaalla mielenkiinnolla, koska en eläessäni ole yhtäkään speksiä nähnyt. (Hyvä tänne kirjoitella olevinaan kauhean asiantuntevana.... :D) Kirjoitan vain sen perusteella, mitä olen nähnyt, kuullut ja kokenut tämän vuoden aikana pumaillessani ja näytelmän rakentumista sivusta seuranneena, asiantuntija en väitäkkään olevani.

                                 

                                       

Ommellessa olen muutaman kerran saavuttanut lähes hurmiollisen tilan, että "wou mä osaan tän ja musta on todella hyötyä!". Faktahan on kuitenkin se, että minä olen rivityöläinen, joka ompelee niinkuin viisaammat päättävät ja näkevät hyväksi. Mutta ei tämä yhteiskunta vaan pyöri niin, että kaikki olisivat ompeluneroja, joten meitä tavan talliaisiakin tarvitaan. Läpimenoissa oli aivan mahtavaa nähdä tanssijoiden laittavan valmiit asut päälle (Me ollaan ommeltu ne ihan ite ja ne näyttää noitten päällä noin upeelta!!) ja kuulla kehuja, miten nättejä ne ovat. Kertaakaan en ole katunut, että lähdin PuMaan mukaan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti