keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Gettin' high. No matter how.

Kuukausi takana ilman alkoholia! Ilman kuplivaa nousuhiprakkaa, ilman oksettavia aamuja, ilman oksettavia iltoja, ilman rentoja viinilasillisia viikonloppuisin ja ilman holillisia saunajuomia. Hengissä ollaan, mutta tottakai arjesta piti päästä irti kuluneen kuukaudenkin aikana, vaikka viinaa kurkkuun ei saanutkaan kaataa. Ja ehei, en todellakaan puhu kasvimaailman poltettavista tuotteista vaan kasvimaailman oraalisesti litkittävistä nautinnoista.

Kahvia, kahvia, kahvia. En ole niitä mokkakoukussa kouristelevia ihmisiä, joiden on pakko saada aamulla viiden litran ämpärillinen mustaa kultaa, että he saavat edes niiku silmänsä auki. Minulle kahvi on pahanmakuinen nautinto. Liemi itsessään ei ole paratiisi Iittalan kupissa, mutta usein tilanteet, joissa kahvini nautin ovat niitä parhaita maan päällä: myöhäiset viikonloppuaamut, hetket kahvilassa hyvässä seurassa ja aamukahvi luennolla. Hetki huulet kupilla on usein rauhallinen sekunti, jonka aikana saa vain istua ja keskittyä maistamaan kaikki kofeiinin kitkerät sävyt kielellä. Kuuma kuppi käsissä lämmittää kohmettuneet sormet samalla, kun kuuma juoma sulattaa ruokatorven ja kofeiini imeytyy suonistoon.

                               

Kun kahvia juo kupin päivässä tai joskus ei sitäkään, sen huumaava vaikutus säilyy. Iso kuppi kahvia aamuluennolla, 20 minuutin odottelu ja yhtäkkiä sitä tunteekin olevansa supermies! Kahvi humahtaa nuppiin täsmälleen samalla tavalla kuin alkoholi silloin kuin nousu on parhaimmillaan. (Kuulostan kamalalta alkoholistilta näiden parin edellisen postauksen perusteella, mutta varmasti jokainen alkoholia nauttinut tietää nousuhumalan hyvät hetket.) En ihmettele yhtään, miksi kahvi joissain luokituksissa määritellään huumausaineeksi. Vaikutuksen ollessa voimakkaimmillaan tuntuu, että maailman on yksi vaaleanpunainen rantapallo, joka kelluu onnellisten asioiden kirkkaan turkoosissa meressä. Haasteet tuntuvat innostavilta pikkuesteiltä ja koko ihmiskunta tuntuu olevan polvillaan edessäni. Sinänsä onni, että kahvi on yhteiskunnassamme niin hyväksyttyä -tenttiin lukiessa on paljon kivempaa leijua pilvissä kuin rämpiä syvällä epätoivon suossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti