maanantai 10. helmikuuta 2014

I just wanna make you sweat!

Hanat auki, täältä puskee. En tiedä, mikä venttiili kropassani on viime viiikkoina auennut, mutta jumppa tuntuu nostavan hurjan pisaroinnin pintaan, oli kyse sitten lihaskuntorääkistä tai sykereenistä. Saako tämän ajatella syvänä puhdistautumisena? Että elimistö puskee ulos kaikkea saastaa, mitä sisuksiin on kertynyt ja kohta kehoni on puhdas temppeli, jossa sielun kelpaa asustella? Mihin tässä maailmassa enää joogaa tarvitsee, kun peruspumppi riittää siistimään maallisen majan? Olen harkinnut jopa isomman vesipullon raahaamista saliin, koska puolen litran pullo tuntuu vajuvan aivan liian nopeasti. Aikaisemmin litkin yleensä kotimatkalla pullon pohjat kurkkua kohti, koska tunnin aikana vettä jäi yli. Diabeteskö tässä on iskenyt?

Hikoilussa on puolensakin. Paidan paljastaessa hikirannut liikkumisen jälkeen, voi lillua mielihyvässä, että jotain on todella tullut tehtyä. (Ja nyt kun hiki puskee pintaan heti sykkeen kohotessa yli kuudenkympin, hyvän fiiliksen saa helpommalla, hähää.) Hiukan minua on kuitenkin huijattu. Vaikka hikipisarat helmeilevät urheiluliivien välissä jumpan aikana, äärimmäisen seksikkääksi oloani en kyllä tunne, vaikka netissä liikkuvat kuvat kuinka yrittävät vakuutella, että ah kun treenaava nainen on hot ja meikkipellet not. Minulle peili tarjoaa jumpan jälkeen vain possunpinkkiä naamaa, märkää niskaa ja kastunutta paitaa, unohtamatta luonnon omaa eau de toilettea. Grrrr... Onneksi mielellä on enemmän tarjottavaa :)

                         
Nostin eilen pumpissa pitkästä aikaa onnistuneesti painoja ja kas kummaa, tänään peilistä vilkuili timmi treenimimmi, jonka pakara on tiukka kuin rusina ja hauis saa mittanauhan poksumaan kuin Herculeksella. Just joo. Sama vanha löysä rimppakinttu sieltä tuijotteli, mutta onneksi pää antaa anteeksi ja jopa enemmän -se luo illuusion edistyksestä palkkioksi edellispäivän jaksamisesta. Ja voi kiitos rakas pääkoppani, koska se auttaa! Pikku lihaskipu pakarassa, pojoing, se on varmasti kasvanut eilisestä kolminkertaiseksi. Aijai, haukkari on hellänä, mutta oh onpa se suurentunut!

Olen nyt terveellisen elämän alusta asti (eli 7.1. alkaen) kuluttanut yliopistoliikunnan steppilautoja ja pumppitankoja joka viikko vähintään kolme kertaa, juuri niinkuin tavoitteena olikin. Olo on hyvä ja ehkä pientä edistystäkin on huomattavissa, vaikka erityisesti pumpeissa olen huono itseäni piiskaamaan. Siispä vain uusia hikipisaroita kohti suurempi vesipullo kainalossa! Antaa hikirauhaset kuule puskea vaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti