maanantai 3. helmikuuta 2014

Kaunista ruokaa

 Kiitos japanilaiset! Kiitos Jarkko! Ilman miljoonia Aasian asukkeja ja ilman poikaystävääni en eläisi tätä ihanaa elämää, jota nyt elän. Luvassa on nannaa sekä silmille että makuaistinsoluille, koska nyt puhutaan sushista.
                       

Täydellisen näköistä! Ruoka ei voisi kauniimmaksi enää oikein muuttua. Maku sen sijaan voisi... Sushiuran alussa kotisushi oli täydellistä ihan vain kylmäsavulohella ja kurkulla täytettynä, mutta nälkä kasvaa syödessä, kuten sanotaan. Muutama reissu ammatilaisten hoiviin Hanko-sushiin ja aijai, kun omat luonnokset alkoivat näyttää hiukan yksikertaisilta ja makukin hiukan yksitoikkoiselta. Täytyi rueta siis hifistelemään. Citymarketin kalatiskille mars ja mukaan tuoretta gourmetlohta ja tonnikalaa. Etniseltä osastolta vielä korin pohjalle levät, nigirimuotti ja riisiviinietikka sekä HeVi-puolelta kurkku+avokado niin ainekset alkavat olla paketissa. 
                                   

Kotona edessä oli vaikein osuus: riisin keittäminen. Kuraahan siitä tuli, vaikka ohjeita noudatettiin. Ainiin, paitsi, että oikean sushiriisin tilalla me käytimme jasmiiniriisiä.. Mutta kun sillä on hyvää tullut ennenkin ja halvempaakin se on! Uutena hifistelynä kuitenkin maustoimme riisin riisiviinietikka-sokeri-suola -liuoksella, jotta riisi ei maistuisi aivan niin riisille. Saimme palkkioksi hurjasta vaivannäöstä ja rahanmenosta etikkaista riisimössöä, joka oli tahmaista kuin liisteri ja toisaalta aikaisempaa kosteampaa niin, että makirullat eivät pysyneet kauniin jämäköinä vaan ennemmikin löysinä kuin.... no... kyl te tiiätte.
                                   

Raa'alle lohelle annan kyllä pisteet. Kala maistui aivan samalta kuin ravintolassa, jos vain onnistui sulkemaan riisin maun ulos makunystyröistä. Tonnikala sen sijaan maistui liiaksi kalalta. Voi tietysti olla, että fisu ei enää lauantai-iltapäivänä ollut tuoreimmillaan ja siksi aromi oli niin tujun kalainen. Testattu kuitenkin on.

Vaikka maku tällä kertaa hiukan ontui, kaunis ulkonäkö onneksi pelastaa paljon. Ja toisaalta haasteet pitävät mielen virkeänä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti