sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Blogikateus

Minä olen kateellinen. Jestas, että osaankin olla kateellinen asioista, joita pidän henkilökohtaisesti arvossa! Omassa elämässäni on kaikki kunnossa ja enimmäkseen rakastan herätä aamuisin juuri tähän elämään, mutta silti monissa asioissa onnistun näkemään vihreämpää ruohoa aidan toisella puolella. (Enkä nyt todellakaan tarkoita mitään miehiin liittyvää, Jarkkoa en vaihda <3) Olen typerys, koska ei maailma kadehtimalla parane eikä toisten onni ja menestys ole minulta pois ja muuta liirunlaarumia. Ja kakat. Minähän kadehdin, sanotte mitä sanotte.

Kun lähdin blogin kanssa yli vuosi sitten liikenteeseen, kirjoitin itselleni. Nyt vuosi myöhemmin kirjoitan yhä itselleni ja omaksi ilokseni, mutta valitettavasti olen alkanut haaveilla korkeammalle kurkottamistesta. Jos tätä lukisikin joku muukin kuin minä? Vaikka samaan aikaan pelkään lukijoita, toisaalta himoitsisin heitä lisää. Tuntuisi kihisevän kiehtovalta, että joku jaksaisi vaivautua avaamaan selaimensa ja klikkaamaan itsensä blogiin ihan vain nähdäkseen minun kirjoittaman tekstin. Mutta haaveet eivät tulleet yksin. Villien lukijaunelmien myötä olen alkanut kärsiä blogikateudesta.

                                       

Blogikateus on salakavala sairaus, joka vie ilon elämästä. Kaikki uusi alkaa pelottaa. Alat nähdä klikkaukset uhkana, koska pienen hiiren napautuksen takaa voi löytyä menestynyt ja lukijoita täynnä oleva tyylikäs blogi, jossa bloggaajan hymy hehkuu valkoisena ja asut on tilattu upeimmista nettikaupoista, koska ei kivijalkakaupoista löydy mitään ostamisen arvoista. Vaihtoehtoisesti bloggaaja voi paljastua 150-kiloisesta puhtaalla tahdonvoimalla 50-kiloiseksi laihduttaneeksi fitnessmalliksi tai kolme viikkoa sitten synnyttäneeksi täydellisen miehen kanssa eläväksi rennonletkeäksi UG-hipsterhipiksi. Yritä siinä sitten olla normaalivartaloinen turkulainen, joka napsii kuvia iphonella.

Blogi-itsetuntoni on äärimmäisen matala eikä se tunnu kestävän yhtäkään keskimenestynyttä blogia, joka keskittyy samoihin elämän osa-alueisiin kuin oma blogini. Todella menestyneet blogit siedän, koska ne tuntuvat toisessa ulottuvuudessa tapahtuvilta, mutta aivan normaalien ihmisten menestyneet blogit ovat kova pala, koska heillä on se, mitä minäkin haluaisin. Kadehdin blogien kauniita kuvia ja bannereita, joista hehkuu taito ja laadukas kamera. Lisäksi olen kateellinen jokaisesta kommentista ja lukijasta, jotka hehkuvat silmilleni uusia blogeja selaillessa. Mutta erityisesti kadehdin sitä blogien kirjoittajista hehkuvaa lumoa, joka usein loppujen lopuksi tekee blogista suositun. Bloggarit itsessään ovat todella upeita ja täynnä ulkonäöllisiä ja luonteeseen liittyviä piirteitä, joita arvostan ja toivoisin itsestäni löytyvän. Haluaisin olla täynnä sitä 150-kiloisen tahdonvoimaa, UG-hipsterin rohkeita valintoja ja nettishoppailijan vahvaa tyyliä. Siksi kadehdin.

                         

Mitä minulla oikeastaan on tarjota blogimaailmalle heidän rinnallaan? Tätä kysymystä pohdin usein ja tunnen itseni typeräksi. Olen aikamoisen tavallinen nuori nainen, joka ostaa vaattensa ostarin ketjuliikkeistä, syö tavallista sekaravintoa, liikkuu normaalisti liikuntasuositusten mukaan, ei osaa meikata tai laittaa hiuksiaan erityisesti, asuu Suomessa, opiskelee yliopistossa ja sisustaa kotinsa ikeakalusteilla kuten kymmenettuhannet muut opiskelijat. Olen blogini kanssa kuin plankton valtameressä, jossa sateenkaaren sävyissä välkehtivät kalat hehkuvat auringonsäteiden valossa, ja minä keijun jossakin pimeällä pohjalla katkarapujen seurana evoluutiota odotellen. No täällä ollaan kuitenkin kaikki samassa meressä :)

"Kateellisuus on arvostuksen korkein muoto." Näin meille tällä viikolla luennoitiin ja tuo lausehan sallii minulle kateuteni. Kadehdin, siis arvostan. Ja minä arvostan tässä elämässä paljon kaikkea!

Ps. Tarkoitukseni ei ollut itkuruikuttaa, että olenpas tylsä ja kurja ihminen typerän blogini kanssa. Olen onnelinen tylsän itseni ja typerän blogini parissa, vaikka en tuhansia lukijoita tavoitakaan. Halusin tekstillä vain avata tuntemuksiani, koska kaikesta huolimatta kateus vähän vaivaa välillä :)

6 kommenttia:

  1. Tää oli aivan ihana teksti!
    t. Toinen iPhone-kuva-bloggaaja, joka pari päivää sitten löys sun blogin ja tykkäs :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih kiitos! Käyn tutustuu sun iphonekuviin, kun ehdin ;)

      Poista
  2. Sun blogi on tosi kiva ja kiinnostava! Oon hakemassa tänä vuonna turkuun lääkikseen, joten kiva lukee vähän millasta siellä turussa on :) jatka ehdottomasti kirjottamista, tykkään ! :)
    - Anita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihihi kiitos, en mä lopettamassa ole. Lycka till pääsykokeeseen! :)

      Poista
  3. Täällä yks joka löysi tunti sitten sun blogin ja yrittää nyt tahdonvoimalla pakottaa itseään lopettamaan selaamisen ja tarttumaan fysiikan soveltaviin tehtäviin ja laskimeen :D Tässä ensimmäisenä pääsykoekeväänä on tullut huomattua, että lääkikseen ja sen pääsykokeisiin keskittyviä (tai edes niitä sivuavia) blogeja on harmittavan vähän, joten aina on yhtä mahtavaa kun sellainen löytyy! Kirjoitat mielenkiintoisesti ja kivasti, eli luen mielelläni myös muita kuin lääkispostauksia ja jään seurailemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee kiva, että eksyit tänne. Itellä oli eilen kanssa kamalia ongelmia tarttua vaan toimeen ja rueta lukemaan tenttiä varten. Jännä nähdä miten käy, kun tentti vajaan tunnin päästä starttaa... :D Tosi paljon tsemppiä pääsykoetta varten. You can do it! :)

      Poista