tiistai 11. maaliskuuta 2014

Speksihuumaa

Minun osaltani ompelukone lensi tänään nurkkaan ja kädet nousivat pystyyn. Tehty mikä tehty, kaikki valmista. Tuntui huipulta lastata viimeiset valmiit vaatteet muovipussiin ilman, että ne odottavat siellä pussissa vain seuraavaa työstökertaa = ratkomista. Seuraavalla kerralla rytkyt nousevat pussista teatterilla tanssijoiden ylle ja loikkavat lavalle (olettaen tietysti, ettei paikkailuja kaivata...). Ihan hyvä niin, koska ensi-iltaa pukkais ensi torstaina.



Liput tulivat ja menivät. Menivät niin nopsaan, että jäätiin Jarkon kanssa aivan ilman ja päätettiin reissata Helsinkiin katsomaan näytös :D Oikea kulttuurimatka edessä siis, mutta mitä ilmeisemmin reissaamisen väärti, koska Helsingin Aleksanterin teatteri on huhujen mukaan kokemisen arvoinen. Kuulemma näyttelijätkin jännittävät sillä lavalla taas uudestaan, vaikka melkein kaikki esitykset ovat silloin jo takana. Vatvoin pitkään, että ostanko lippua itselleni olleskaan vai pääsisinkö pumaillessa kuikuilemaan riittävästi, mutta onneksi ostin. Kyllä se on aivan eri asia keskittyä totaalisesti näytökseen, kuin miettiä välillä maskeerauksia ja lavan takaista tohinaa. Ja koska kyseessä on speksi, ei yksikään näytös ole samanlainen, joten vaikka katsoisin läpimenoharkkoja kymmenen kertaa pumailun ohessa, näytös tulee kuitenkin olemaan erilainen. Ei sillä, että tähän mennessä olisin kovin paljon onnistunut reenejä kunnolla näkemään. Kummasti kädet ovat olleet läpäreiden aikaan täynnä ompelukonetta tai ainakin ratkottavaa ihokangasta, jolloin katse on tiukasti alaspäin eikä lavalle. Viime keskiviikkona näin kuitenkin pari tanssia kunnolla ja olin lumoutunut. Miten ne tanssijat tekevätkään sen! Itse pääsin lähimmäs speksitanssijan uraa tänään, kun toimin korjattavan mekon mallinukkena ja sain hetkeksi vetäistä aivan ensimmäisenä projektinamme PuMassa olleen mekon ylle. Hih. Puvustuksen sykli sulkeutui: touhu päättyi samaan, mistä alkoikin.


Uusi ovi avautuu tulevalla viikolla näytösten myötä, kun PuMan toinen tavu täytyisi ottaa hallintaan. Maskeeraus hirvittää minua puvustusta enemmän, koska maskien täytyisi osua kerralla maaliin, kun mekkoja taas voi ratkoa monta viikkoa ja moneen kertaan. En ole ikinä ollut meikkikikkailija, kunhan naamaa on sietänyt peilistä katsoa hymyillen, olen ollut tyytyväinen. Toisaalta kyllä tykkään meikata ja juhliin valmistautuminen ajan kanssa on minusta ainoastaan hauskaa. Harmi vain se ei tarkoita, että osaisin mitään. Ai mikä banaanivarjostus? Onneksi ensi viikolla vielä parit harkat jäljellä ennen jännittävää torstain ensi-iltaa... :)

Ps. Kuopio edustaa! Päädyin meidän speksin nettisivuilta kurkkimaan Kuopion speksin sivuja ja WOU! Kotikaupunki on pistänyt parastaan! Pesevät meidän perinteiset nettisivut visuaalisuudellaan mennen tullen. Olen niin ylpeä. Surkeaa kyllä Turun kiertuepäivä sattuu juuri samalle sunnuntaille, kun me ollaan Helsingissä katsomassa meidän omaa speksiä. Ainoa mahdollisuus olisi mennä jo lauantaina Helsinkiin ja viettää kulttuuriputki ensin KuoLon speksin parissa ja sitten sunnuntaina TLKS:n seurassa. Hmmm....
http://speksi.kuolo.fi/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti