torstai 17. huhtikuuta 2014

Lääkiksen eka vuosi part. 1

Krista_llia ylpeänä esittää: elokuu-joulukuu 2013 Turun lääketieteellisen fetuksena!

Testi näyttää positiivista! Sikiö on olemassa! Lauma paikkaansa hakevia lääkärikokelaita sulloutuu hämyiseen luentosaliin aloittamaan loppuelämäänsä. Tätä he ovat halunneet ja tätä hetkeä he viimein elävät. Tai sitten vain he vain ovat kerrasta onnistuneet pääsykokeessa ja marssineet unelmakouluun suoraan ylioppilaskirjoituksista. Sama se, koska lopulta he kaikki ovat samaa sikiömassaa, oli taustalla täysi fyssarin tutkinto, pari etsikkovuotta matemaattis-luonnontieteellisessä, viisi synnytystä tai pelkkä lukio. Tämä sikiö hiukan hämmästelee salissa kuuluvaa puheensorinaa. Tämähän on eka päivä, missä ihmisten ujous? Myöhemmin sikiö oivaltaa opiskelevansa Turun lääkiksessä, jossa piirit ovat pienet ja iso osa opiskelijoista oman kylän kasvatteja, jotka eivät hennoi hyljätä kotikaupunkiaan.
   Ensimmäinen päivä jakaa ison reppanajoukon pienempiin reppanayksiköihin: fetusryhmät ovat syntyneet ja tuutorit kaappavat sikiönsä hellään huomaansa. Tuutoreiden syli kantaa ryhmää seuraavat pari viikkoa uuden elämän alkuun niin, että ulkopaikkakuntalainenkin oppii tuntemaan muutaman naaman, joihin tukeutua. Alkoholi virtaa, leikkejä leikitään, rastikierroksia kierretään, muutamia vaivaantuneita hiljaisuuksia siedetään, uusia nimiä kuullaan liian monta muistettavaksi ja uusien tuttavuuksien kasvot näyttävät toisiltaan. Opintojen osalta kaksi ekaa viikkoa keikutaan perusasioiden perusteissa. Totutellaan ajatukseen yliopisto-opinnoista, selviydytään luentojen ja krapulan yhdistelmistä, opitaan tutkinnon rakenteesta, kuullaan mielenkiintoa herätteleviä kliinisiä luentoja, opetellaan sairaalahygienian perusteita, kuullaan, mitä kaikkea lääkärin pitäisi arjessaan lukea ja otetaan vastaan onnitteluja erinomaisesta uravalinnasta. Kling! Se oli lääkiksen ensimmäinen noppa :)

Rennon perehdytysjakson jälkeen SKB ottaa turhat luulot pois, tai ainakin yrittää. 12 opintopisteen solu- ja kehitysbiologian luento- ja harkkatyöhirvitys tutustuttaa fetukset huolella Medisiinan pääluentosalin penkkeihin ja englanninkieliseen kurssikirjallisuuteen. Aikaa lukemiseen on liian vähän ja mielenkiintoa vieläkin vähemmän. Tätäkö tämä unelmakoulu onkin? Mikä v*tun kadheriini? Solumoskaa riittää luento toisensa perään ja luennoitsijat sen kuin vilistävät silmissä. Jokainen vuoron perään yrittää nostaa kurssin teoreettisuuteen uupuneiden opiskelijoiden motivaatiota: "Tämä on nykylääketieteen ja kaikkien uusien lääkkeiden perusta!". Aivan sama, ei kiinnosta, me halutaan sairauksia, verta ja kipua tässä ja nyt! Perinnöllisyyslääketiede herättää välillä pienen innostuksen liekin, kun hetkeksi syvennytään tarkemmin sairauspuoleen, mutta tuo pieni liekki puhalletaan sammuksiin todella tehokkaasti genetiikkanippelinappelitiedon kaksoisluennoilla. Kurssin kohokohtana fetukset saavat kohdata julkkiksen. Jorma Paranko, tuo mies pääsykokeen lohikysymyksen ja Pääsin lääkikseen -videon hissikohtauksen takaa, pyrkii takomaan sikiöiden rustoiseen päähän yksilönkehityksen perusteita omalla ihanalla tyylillään.
    SKB:n rinnalla rullaa Medical English -kurssi, joka nimensä mukaisesti yrittää opettaa sikiöitä ymmärtämään tieteellistä, lääketieteellistä, englanninkielistä tekstiä, jollaista kurssikirjat hyvin pitkälti sisältävät. Leikkimielisiä sanakokeita ja äidinkielenään englantia puhuva energinen opettaja, kurssi kilahtaa opintorekisteriin helpolla. Vielä helpommalla huhutaa kilisevän kaksi noppaa Lääketieteellisen latinan kurssista, jonka opettaja on herttainen latinaa rakastava herra. Oma intoni tyssäsi ekaan luentokertaan, mutta huhupuheiden mukaan tentin kykeni läpäisemään puolen tunnin lueskelulla. Ilmeisesti keksin sillekin puolelle tunnille jotain "hyödyllisempää" tekemistä. No ainakin tiedän, kuinka duodecim oikeasti lausutaan.
   Lokakuussa sikiöitä testataan ensi kertaa tosissaan. Mistä tämä tämän vuoden joukko on tehty? SKB:n lopputentti antautuu kuitenkin yllättävän helpolla. Tuntuu huijaamiselta, että mitättömällä työllä ja täysin vailla ymmärrystä saan kakkosen. Yritän lohduttautua, että ehdin kyllä paikkailla aukkoja myöhemmin, samoin kuin näyttää maailmalle, että kyllä minä ihan oikeasti kuulun tähän kouluun, vaikka tämän kurssin vain rämminkin läpi. Tentin jälkeen moni kohtaa ensi kertaa oman kuolevaisuutensa: todella kovassa porukassa entinen huippukin voi joutua putoamaan keskiluokkaan.

Jossain näillä vaiheilla päästään vihdoin eroon sikiöleimasta. On kasteen aika! Paljon rasteja, juotavaa, kivaa menoa, kalaa, jauhoja, kananmunia ja.... vettä. Rastikierroksista kastajaiset olivat lempparini. Joukkuettani kohdanneella voitolla saattaa olla vaikutusta asiaan... ;)



Lokakuun lopussa päästään viimeinkin asiaan, kun TLRT rysähtää käytiin. Tuki- ja liikuntaelimistön rakenne ja toiminta on anatomiaa, anatomiaa, Sobottaa, anatomiaa ja Moorea. Kurssin alussa koko tuore medisiinarilauma pelotellaan kurssin haastavuudella ja edellisen vuosikurssin surkeilla suorituksilla. Tämä kurssi vaatii työtä, ja on jälleen perusta koko lääkärin työlle. Tällä kertaa otamme puheen todesta. Medical Englishin lisäksi päästään medical latinan maailmaan, kun termistö vaihtaa kieltä suomesta latinaan. Kurssin aikana pääsee kokemaan upeita oivalluksen hetkiä, kun ventovieraasta anatomian sanasta osaakin päätellä jotain näillä jäätävillä latinantaidoilla!
   Enimmäkseen kurssin kantava teema on kuitenkin epätoivo: ihmisaivoja ei ole luotu muistamaan näin paljon! Miten yhdessä luussa voi olla kymmeniä pieniä nyppysiä, uurteita ja kolosia, joista jokaisen nimi pitäisi muistaa? Tekniikoita on monia: osa luottaa tableteille ladattaviin appseihin, osa askartelee muistipelejä, yksi värittää anatomian värityskirjaa, pari lukee tenttikirjaa, muutama palvoo sobottaa ja.... loput lukevat entisiä tenttikysymyksiä ja pääsevät läpi. No ei tosi. Tässä kurssissa joutuu todella hokemaan hauki on kalaa, että jotain jää päähän, vaikka paljon apua tosin oli tenttiarkistostakin....
   TLRT tentitään kapulatenttinä, mikä tuntuu hiukan pelleilyltä, mutta epäilemättä säästää opettajien voimavaroja. Nelisenkymmentä monivalintaväittämää syötetään kapuloilla koneeseen ja tsing tsing ensimmäinen puoli vuotta lisensiaatin tutkintoa paketissa = 8,33% lääkärikoulusta takana. Tämän oivalluksen jälkeen suosittelen taputtamaan itseään olalle ja marssimaan kaupungille ostamaan elämänsä talvitakin. Sillä tavalla minustakin tuli näin hyvä lääkärikokelas.

Ps. Kuvitus on nyt vähän mitä sattuu, koska olen Kuopiossa ilman omaa konetta ja sen kuva-arkistoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti