keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Pottapää

Taidan vihdoin olla valmis ymmärtämään tosiasioita ja muuttamaan käytöstäni niiden oivaltamisen myötä. Pyörällä voi kaatua, pää voi osua asfalttiin, kallo voi haljeta ja keho voi halvaantua tai jopa kuolla. Edellä mainitun todennäköisyyttä on jo vuosia voinut vähentää köyttämällä päähän kypärän, mutta.... Kun on näin upea, kaunis, tyylikäs, muotitietoinen ja nuori niin eihän sporttimallin potta istu huolella harkittuun stailiin sitten millään. Puhumattakaan siitä, että tottakai olen aamulla puurtanut taidokkaiden kampausteni eteen minuuttikausia käsilihakset hapenpuutteesta uikuttaen. Tämä kaikki minun täytyisi uhrata sen pienen todennäköisyyden takia, että juoppokuski osuukin juuri minuun ylittäessäni tietä tai  auringonsäie häikäiseekin kuskin juuri väärällä hetkellä?

  
Pitkillä matkoilla olen kiltisti käyttänyt kypärää koko Turku-asumisen ajan. Nuorenakin taistelin hammasta purren tieni kouluun kypärä päässä aina yläasteen loppuun. Yhhh niitä iltapäivätunteja, kun pyörän vierellä seisoen tarkkailin koulun pihaa, ettei kukaan cool luokkakaveri vain näe, että laitan suojakuoren kalloni päälle. Yliopistoiässä olen onneksi sen verran kasvattanut omaa itseäni ja selkärankaani, että yleisön paine ei todellakaan ole se syy, miksi kypärää ei päästäni löydy vaan lähinnä sen rumuus ja hankaluus. Lähde kaupungille, kanniskele kypärää ja kolistele sitä ympäriinsä ihmistungoksessa vaeltaessasi. Pukeudu mekkoon, näytä hyvältä ja iske päähän suoraan tour de Francelta kaapattu sporttikypärä. Hankalaa, ikävää ja fiilistä laskevaa.


Onneksi meillä on Stockmann ja Hullut päivät. Jarkko pläräili viime viikolla keltaista haamukuvastoa ja longboard-houruissaan bongasi kypärätarjouksen, Giron kypärä 24,90e. Ahhh, värejä! Muotoja! Hyvästi sporttipuikula! Minun päähän Giron malli ei istunut lainkaan, mutta onneksi K2:n juniorimallit kuuluivat samaan tarjoukseen. En tiedä, minkä kokoisia nuppeja junioreilla nykyään oikein on, mutta M koon lastenmalli istui minun kypsään päähäni juuri täydellisesti. K2:n mallissa takaraivossa on säätönuppi, jolla kypärän ympärysmittaa saa säädeltyä, mikä miellytti minua kovasti, koska Giron malli muljui päässäni juuri tuon ominaisuuden puutteen takia. Jarkon päähän Giro kuitenkin istui ja nyt meillä asustaa kaksi kaunista kypärää: mattamusta Giro ja kiiltovioletti K2 :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti