tiistai 22. huhtikuuta 2014

Sopivasti onnellinen

Sinne meni viikko lomaa. Valui sormien välistä ihan hetkessä. Eilen kotimatkalla turkulainen kaverini kyseli tekstarilla, miten pääsiäisloma meni. Viestiin vastatessa tajusin, että ei se hukkaan valunut: lomanihan oli todella priimaa kamaa!

Minä mökkeilin perheen kanssa, savusaunoin, tein avantoa ja uin avannossa, pelasin ikivanhaa muistipeliä siskoni kanssa, söin herkullista ruokaa, join viiniä ihan vain huvikseni, otin aurinkoa, vietin iltaa pitkästä aikaa vanhalla kaveriporukalla, nauroin, sain ihanat uudet kengät (jotka kyllä hiertävät toista jalkaa :( ), kävin parilla, poljin auringossa pyörällä ja lepuutin silmiäni Kalleveden kimmeltävässä pinnassa. Ehdin vajaassa viikossa tehdä kaikkea, mikä ihmisen tekee onnelliseksi, ja kotikaupunkireissuilla usein vaivaavan kiirenähdäkaikkiajatehdäkaikkea -ahdistuksenkin onnistuin lähes välttämään. Jotenkin kaikki vain loksahti kohdalleen ja ehdin tehdä kaikkea ilman stressiä ja hullua aikataulutusta.


  
Päivistä parhain oli kuitenkin sunnuntai. Siinä päivässä oli taikaa. Kevään ensimmäinen todella lämmin päivä, jolloin pihalla pärjää ilman takkia ja aurinko kuumottaa poskipäitä niin, että säteiden tehon todella tuntee. Pitkään nukuttu aamu ja parin kilometrin pyöräily auringossa kylään Jarkon perheen luokse. Päivän ensimmäinen kuppi kahvia ja pääsiäisherkkuja valoisassa keittiöissä kuulumisia vaihdellen. Kävelylenkki Kallaveden rannassa ja istuskelua sulalla kivellä veden kimmeltäessä ja auringon pussaillessa poskia. Pieni tiibetinspanieli sulassa rannassa kahlaamassa ja metsäpolulla tepsuttelemassa. Poikaystävän käsi kädessä ja sydän täynnä rakkautta. Olin aivan sulaa vahaa koko kävelyreissun ajan! Noina hetkinä elämä oli täydellistä juuri tasan siinä. Olisin voinut hylätä koko lääkiksen ja kaikki muut unelmani, jos Jarkko olisi siinä hetkessä ehdottanut minulle, että mennään rakas naimisiin, tehdään lapsia, otetaan koira ja rakennetaan talo tämän kimaltavan aallokon ääreen. Mitään muuta en sillä hetkellä kaivannut. Se oli maaginen ja aika onnellinen tunne.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti