keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Vieraalla maalla

Kävin pari viikkoa sitten Helsingin kulttuurireissulla katsomassa Kuopion lääkiksen speksin. Kerroin jo aiemmin syvistä epäluuloistani kotikaupungin teatteritaidetta kohtaan, mutta meidän speksin näyttelijöiden kehut saivat minut muuttamaan mieltäni ja matkustin innolla Linnanmäen Peacockiin katsomaan Ristiinpukeutujaa. Minulla on kokemusta spekseistä ainostaan JHOEP:sta (siis meidän tämän vuoden speksi) ja kai se jonkinlaiseksi lempilapseksi on muotoutunut. Rakastan kaikkea siinä ja minun silmissäni jokainen temppu, jonka näytelmämme tekee on upein mitä maailmasta löytyy. Minulla ei vielä ole laajaa näkemystä speksien syvimmästä olemuksesta vaan minulle upea speksi on tasan meidän speksi. En ole myöskään valmis luopumaan rakkaan lapseni täydelllisyyden mielikuvasta, joten en suostu näkemään toisten luoman esityksen upeutta vaan esitystä katsellessa hoen, miten meillä tuo juttu on hienompi ja meidän tanssijan jalka kyllä olisi ojentunut suoremmaksi. Olin siis aikamoisen hankala katsoja vakuutettavaksi.

 Kuopio tarjosi kulttuurishokkia kerrakseen. Tarina nojasi puhtaasti hauskuuteen ilman syvempiä teemoja tai vakavuutta. Juonen päähenkilö oli Rasputin, joka likaisena ja haisevana villimachomiehenä pistää Venäjän hovin naiset polvilleen iästä riippumatta. Vuoronperään Rasputin käy nykäisemässä leidejä ja miehet alkavat nähdä pappismiehen uhkana, josta täytyisi päästä eroon. Rasputin oli vakuuttava ällötys, joka limaisella olemuksellaan sai naisten päät pyörälle uskottavasti. Samoin tykkäsin tarinan kaappihomosta sukulaispojasta ja itse tsaarista. Heidän hahmoissaan oli tiettyä vakavuutta ja hellyyttävyyttä, josta pidin. Tarinan naishahmot jäivät minusta hiukan etäisiksi lukuunottamatta kaappihomon tuoretta aviopuolisoa. Yhdessä tuo pari oli herttainen ja virkistävän nuorekas keskellä keski-ikäisen tsaariparin aviokriisiä. Tanssijat olivat taitavia, mutta mikään tanssiesitys ei suoraisesti räjäyttänyt pottia. Nukketanssi jäi lempparikseni. Tanssijapoikia Kuopiolla oli paljon meidän speksiä vähemmän ja heiltä ei nähty yhtään vakavaa tanssia. Tosin kuulin, että meidänkin speksissä vasta tänä vuonna pojat ovat joutuneet tosissaan hommiin tanssien kanssa. Meidän speksiin verrattuna Ristiinpukeutujassa tykkäsin paljon siitä, että näyttelijät lauloivat paljon itse eikä kaikki musiikki tullut bändin solistien kautta.

                     

Tykkäsin kyllä Kuopion esityksen juonesta, musiikista, tansseista ja lauluista, mutta silti vedän kotiinpäin. Kuopion speksikulttuurissa oli paljon minun silmiini outoa ja vähän ärsyttävää. Paljon oli kiinni myös yleisöstä, joka tällä kertaa oli aika riehakas. Joitakin reploja omstartattiin niin monta kertaa, että lopulta joku jo rääkäisi "Omstart! Tarina jatkuu!". Tarina jäi todella hajanaiseksi, kun lähes jokainen repliikki vedettiin moneen kertaan. Omstartit ovat hauskoja ja speksin idea, mutta rajansa kaikella! Välillä teki mieli kääntyä takana rääkyvää naista kohti ja sanoa, että ole jo hiljaa, ei nämä enää naurata ketään. Omstart-sateen vuoksi näytös myös venyi lähes kolmituntiseksi, kun vertailukohtana meidän speksi yleensä kesti noin kaksi tuntia. Pituus ei sinänsä minua haitannut, kiva vain kun rahalle saa vastinetta, mutta minusta näytöksen laatu kärsi illan venyessä.

Vierasta oli myös Kuopion alkoholikulttuuri. Bändi huojui lavalla levottomasti ja napsi huikkaa biisien väleissä, mikä ärsytti minua. Olen varmaan nipo, mutta minusta yleisöä on kunnioitettava sen verran, että esitys vedetään huolella läpi ilman känniä, vaikka kuinka nuoria, kauniita ja riehakkaita lääkisopiskelijoita ollaan. Katsojat ovat maksaneet lipuistaan laadukkaan teatteriesityksen verran, joten sitä heillä on myös oikeus saada!

Kritisoituani tässä rakkaan kotikaupunkini hengentuotosta viimeisen parin kappaleen verran, totean olevani ilkimys, joka on liian kiintynyt oman rakkaan yliopistonsa vastaavaan luomukseen, voidakseen myöntää, että kyllä muutkin osaavat, mutta vain vähän eri tyylillä. Koska kyllä Kuopio osasi, mutta ei minusta läheskään samalla tyylikkyydellä kuin Turku. Katsotaan olenko samaa mieltä enää tulevina vuosina, kun pääsen eroon tästä esikoissyndroomasta ja saan vähän laajempaa perspektiiviä koko spekseilyyn :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti