lauantai 24. toukokuuta 2014

Aikuinen nainen?

Onko kukaan muu joskus ostanut vaatetta, joka on aivan jumalaisen ihana, kaunis ja persoonallinen, mutta kotona todennut, että noh... ei se ehkä hehkukaan minun ylläni sitä rohkeutta ja syvää tyylillistä taituruutta? Minulle käy noin harvoin, eikä tätä tulevaakaan tarinaa voi täysin tuollaiseksi mokaksi kategorisoida, mutta jotain siihen suuntaan.


Himoitsin 15-vuotiaana Kuopion Jim&Jillissä punaista mekkoa leveällä hulmuhelmalla. Kunnon lavatanssimekkoa siis. Mekon hinta kirpaisi kuitenkin liikaa teinilukiolaisen kukkaroa ja mekko sai jäädä kauppaan, kunnes eräänä päivänä ihanuus roikkui alehyllyssä 15 euron hintalappu kaulassaan. Ostopäätös oli välitön ja mekko rantautui vaatekaappini. No, sinne se sitten jäikin. Totesin nimittäin kotona mekon tekevän minusta kymmenenvuotiaan pikkulikan, joten vaikka kuinka jumaloin kaunista punahehkua, joutui se hautautumaan kaapin perälle. Vuoden välein kesän tullessa aina sovittelin mekkoa, mutta joka kerta sen hylkäsin, koska pelkäsin perääni hyökkääviä namusetiä. Sen verran herkulliselta pikkutytöltä näytin mekossani.


Tuli vuosi 2014, tuli kevät, tuli helle, tuli sovitus ja tsädäääm!. Pikkulikka oli poissa! Ensimmäistä kertaa mekon viiden vuoden historian aikana näin peilissä jotain muuta kuin kikattavan alakoululaisen. Näin nuoren aikuisen naisen, joka pukeutuu täsmälleen siihen, mihin haluaa ja saa sen näyttämään hyvältä. Sitä riemun määrää! Pääsen vihdoinkin ulkoiluttamaan hulmuhelmaani kesäiltaan <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti