torstai 8. toukokuuta 2014

Ei mulla onneks olekaan muuta tekemistä

 Sen siitä saa, kun opettaa sukulaisensa liian hyvään. Itsetehtyä korttia on juhlapäivinä napsunut luukusta viimeiset 17 vuotta, joten yritäpä nyt lopettaa. Oikeasti tärkeintä on tietysti ylipäätään muistaa läheistään, mutta itselle tulee kamalan syyllinen olo, jos edes yritän lähettää mummolleni kaupasta ostetun kortin. Onko neiti 21 wee ykkösvuoden medisiinari muka niin tärkeä ja kiireinen, että ei ehdi askarrella mummoilleen, joita näkee aivan liian usein kasvotusten, edes kortteja heidän juhlapäivikseen? Tässä vaiheessa iskee morkkis. Todellakin arvostan ja rakastan mummojani niin paljon, että he ovat ansainneet ajatukseni pariksi tunniksi askartelun ajaksi, vaikka VHN:n (verenkierto, hengitys ja nestetasapaino) tentti kuinka hönkisi niskaan. Tentin voi aina uusia, mutta mummojen kanssa pitää elää hetkessä. Carpe diem muoriseni!

                               

                               

    

Ja mikä hauskinta, minä oikeasti tykkään askarrella! Vielä enemmän tykkään kuitenkin hykerrellä tyytyväisenä, kun lattia on siivottu paperisilpusta, kirjekuoret kirjoitettu ja kortit seisovat kauniisti rivissä. Huh, taas yksi äitienpäivä selätetty.

1 kommentti: