keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Hauvavauva

Ihana sana, ihana unelma, ihana todellisuus? Hauvavauva, hauvavauva, hauvavauva. Oikein tunnen, miten mielihyväreseptorit päässä tehostavat toimintaansa ja stressi hylkää kehoni. Ihanat hauvavauvat! Kerroin joskus joulun aikaan, että nyt kun minä allergianenineni jätin taakseni Kuopio-hoodsit, porukoille avautui mahdollisuus harkita koiran ottamista. Silloin pohdittiin kiihkeästi labbiksen ja kultsin eroja, ja minä yritin huudella lyhytkarvaisen collien perään. Minä, kaikista eniten asiaan liittyvänä, opiskelin illat läpeensä netistä koirankoulutusta ja mehustelin, miten siistiä olisi, jos vuoden sisään Kuopio-kodissa odottaisikin ihmissylien lisäksi myös karvainen halikaveri, jota juoksuttaa ulkona. Joutuisi ehkä useammin kääntämään junan nokan koti Kuopiota...

Kuten yleensäkin, se alkuperäinen suunnitelma tietysti muuttui täysin ja nyt perheeni haaveissa on appenzellinpaimenkoira. Eikä toivottavasti vain haaveissa, koska yksi seitsemän pennun pentue syntyi terveenä nyt viikonlopun aikana ja toivon mukaan meidän koti voisi tulevaisuudessa olla koti yhdelle tuon pentueen pienelle koiraneidille <3 Rotu on tarkkaan vaalittu ja melko harvinainen Suomessa, joten pentuja syntyy vähän ja kasvattajille on todella tärkeää, että harvinaiset hauvavauvat pääsevät ansaitsemaansa perheeseen.
En kuitenkaan epäile hetkeäkään, ettei meidän perhe olisi hyvä perhe hauvavauvalle. Tietysti olemme (lasken itseni nyt mukaan, koska aion ängetä koiran elinpiiriin) ensikertalaisia koiranomistajina (porukoilla tosin tahoillaan ollut lapsena koira), mutta uskon meihin silti, koska meillä on halua oppia ja saada koirasta pitkäaikainen perheenjäsen. Porukoiltani löytyy syvää eläinrakkautta, mutta järkeä ja kurinalaisuutta, koska koira ilman koulutusta on... no ei niin mukava koira. Ja entäs siskoni ja minä? Tarjolla olisi valtava määrä rakkautta, leikkiseuraa, lenkkiseuraa ja koulutusintoa. Eikä siinä vielä kaikki vaan mökillä koira saisi juosta vapaana ja nuuskutella maalaisilmaa, ja kaupunkikodissakin lenkkipolut starttaavat lähes kotiovelta... Kuviosta puuttuu vain koira. Mutta millainen?

Appenzellinpaimenkoira on keskikokoinen, aktiivinen ja vahtiva koirarotu, jolla on luonnetta ja älyä. Se on puuhakas rotu: jaksaa ja tykkää harrastaa, paimentaa ja vahtia. Appenzellit kiintyvät kovasti perheeseensä ja ovat uskollisia. Porukoilleni kuin nenä päähän istuvan luonteen lisäksi rotu on minusta todella kaunis, vahva ja koiramainen. En halua kenenkään kuvia tähän postaukseen liittää, koska minulla ei ole mitään oikeuksia kenenkään koirakuviin, mutta käykää ihmeessä vilkaisemassa hyvän mielen koirakuvia. Täydellisiä ihanuuksia. En uskalla edes ajatella, miltä tuntuu nähdä ensi kertaa meidän perheen uusi asukki, jos niin hyvin käy, että meille sopiva pentu löytyy <3 Aivot sulavat koiranpentumössöksi jo pelkästä ajatuksesta...

Täytyy painottaa vielä loppuun ihan omana kappaleen verran, että olen niin fiiliksissä tästä koirajutusta. Tämä on unelma, jonka ei pitänyt toteutua, koska minä olin allerginen ja toisaalta äitini oli kaupunkikoiraa vastaan. Havainnollistaakseni ihmeen tapahtumista, väitän, että tämä on vähän kuin Suomeen iskisi valtava tsunami, mutta positiiviseen suuntaan: näin ei pitäny käydä ja tämän piti olla mahdotonta. Nyt kuitenkin parkettilattiaa saapuu rapsuttelemaan hauvavauva! Meille tulee koira Kuopio-kotiin!

Ps. Kasvattaja oli toissapäivänä lähettänyt perheelleni kuvia parin päivän ikäisistä pennuista. Voi jestas, mitä pikkuisi pötkylöitä pennut ovatkaan! Pikku reppanat, kun näyttävät vielä enemmän toukilta kuin koirilta <3

3 kommenttia:

  1. Hei! Löysin blogisi kun googletin hakusanalla appenzellinpaimenkoirat kuopio ja nyt kysyisinkin että mistähän kennelistä mahdatte hakea appenne? Nimittäin itse olen lauantaina lähdössä hakemaan Suomusjärveltä Schellendorfsin kennelistä omaa pientä appe poikaa! Mahtaakohan olla samasta pentueesta teidän karvakamu? :) ps. Asun itsekin Kuopiossa

    - Jutta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Nyt on taas maailma pieni sekä todellisuudessa että netissä. Meidän pennut on todellakin samasta pentueesta Suomusjärveltä. Pari viikkoa sitten, kun käytiin pentuja katsomassa kasvattaja kertoi, että yksi pojista tulee myös Kuopioon ja kehui sinut maasta taivaisiin, miten vaikutit jämyltä ja osaavalta ihmiseltä, keneltä varmasti saa apua, jos tulee pulmia. En tiedä ootko käyny pentuja katsomassa, mutta huh mitä ihanuuksia. Vähän oli vain vaikeaa todella ymmärtää, että tuo pikkuinen sinipantainen pentu tulee oikeasti kasvamaan isoksi koiraksi minun perheeni luona ja, että minäkin toivottavasti saan repiä riemua sen olemassaolosta. Meidän neiti pääsee uuteen kotiin vasta ihan elokuun alussa, kun on ensin juhlittu siskon rippijuhlat ja perheen lomareissu alta.

      Oletko meinannut aloittaa jonkin harrastuksen pennun kanssa? Meillä on vähän puhuttu agilitystä, saisi virikkeitä sekä koira että omistajat ;)

      Poista
    2. Hei ompa hauska juttu! Me käytiin kattoo pentuja kun ne oli pariviikkosia marsuja! Just olivat ruennu liikkuumaan niin sillon oli kyllä hassua kuvitella että niistä saattaa kasvaa jopa 30kilosia =)

      Ollaan aateltu että ruettas harrastaa jäljestystä ja tokoa, ne kiinnostaa tällä hetkellä eniten. Enkä millään malttaisi odottaa sitä että pentu kasvaa isoksi ja pääsee tekemään piiiitkiä lenkkejä siellä sun täällä! :)

      Olisi kyllä tosi kiva nähdä teidänkin pentu sitten kun se on asettunut kodiksi vanhempiesi luokse ja muutenkin pitää yhteyttä kun ei appeja tunnu hirveemmin olemaan täällä kuopion suunnalla!

      Poista