sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Itämeri jääköön allemme

Gdansk, täältä me tullaan! Voit valmistautua poistamalla taivaalta kaikki pilvet, antamalla auringon hehkua ja nostamalla lämpötilat piippuun. Niin ja en pistä pahakseni, jos lennonvalvonnan työntekijät olisivat nukkuneet yönsä hyvin samoin kuin halpakoneemme lentäjät, ihan vain minimoidaksemme kaikki typerät riskit. 

Valitsin eilen vaatteita lennolle periaatteella, mitkä vaatteet päällä haluan kuolla, koska ikinä ei voi olla varma... Minkä vaatteiden haluan palavan kiinni ihooni, kun koneen suihkumoottorit leimahtavat liekkeihin kymmenen tuhannen metrin korkeudessa? Valitsin potentiaaliselle viimeiselle matkalle ylleni uskolliset ystävät: mustan mekon ja legginsit. Toivotaan, että väri ei ole enne. No ei tosi, en minä oikeasti usko 1,5 tunnin lentomatkan minua tappavan, mutta vähän silti hirvittää. Äitini oli ihana ja antoi tekstarilla selvitymisneuvot: "Otat Jarkkoa kädestä ja kotona ennen lähtöä juot ison huikan konjakkia." Konjakkia ei kaapista löydy, mutta ehkä jokin muu myrkky ajaa saman asian.

                           

Sain passini aikataulun mukaisesti torstaina ja ilokseni kuva ei näyttänyt mustavalkoisena yhtään niin albiinolta kuin värillisenä. Virallisissa valokuvissa poseeraaminen ei ikinä ole ollut vahvuuteni, ajokorttikuvakin otettiin kahteen kertaan ja silti kuva on mielestäni outo. Nyt kaikki viralliset lentoonlähtöön oikeuttavat asiakirjat lojuvat arvokkaasti pakattujen reppujen vieressä ja odottavat aamuseitsemää, jolloin meidän elämän ensimmäinen ulkomaanmatka alkaa. Ei olla yli 2,5 vuoden aikana kertaakaan poistuttu kotimaan kamaralta yhdessä, joten kyllä tässä alkaa jo olla aikakin. Tästä eteenpäin tahti tulee kyllä kiihtymään, koska vuoden päässä kesällä odottaa interrail-reissu, jota varten budjettia on kerätty tunnollisesti jo syksyn alusta asti. Mutta ensin Puolaan!

Olemme opiskelijoita budjettimatkalla, joten reissaamme mukanamme vain käsimatkatavarat, mikä yllättäen olikin aivan tarpeeksi. Pakkasin repun eilen illalla parissa minuutissa, vaikka etukäteen pelkäsin, että saan mukaan valittavien vaatteiden valitsemisesta jonkinlaisen kohtauksen. Mitä vielä! Reppu imi sisäänsä kaiken, mitä halusinkin ja vielä ylimääräisen hotellihöntsäilymekon. Uutena vetona jätin kuitenkin kaikki housut kotiin ja lähdin liikenteeseen pelkillä mekoilla ja legginseillä. Tuntuu todella oudolta, koska housut jotenkin ovat niin turvavaate, vaikka nykyään inhoankin vetää farkkuja jalkaan.

                         

Reitti hotellille tsekattu, lentoliput tulostettu, kuljetus kentältä keskustaan varattu, passit hommattu, terävät esineet ja isot nesteet jätetty repusta kotiin, kuolinasu valittu, bussiajat Turun lentoasemalle varmistettu, jalkaan valittu mukavat kengät, aurinkolasit pesty vapun sotkuista, hermoshotti kumottu kurkkuun ja hampaat pesty.  Yes, i'm ready! Let's go!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti