sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Mitä lääkäri lukee?

Ihan fetussyksyn ekalla viikolla (tai toisella, mutta johdantoviikoilla kuitenkin) meille pidettiin lääkärin lukemistosta luento täsmälleen yllä olevalla otsikolla. Kuuntelin silloin innosta soikeana, että aijai kun kuulostaa tärkeältä pysyä ajan hermolla ja kylläpä tämä ala menee eteenpäin niin vauhdilla. Syksyn ajan odottelin kieli pitkällä, että luukusta alkaisi mainoksien lisäksi tipahdella urakehitykseni kannalta merkittävää luettavaa. En ollut myöskään uskoa korviani, kun tuutorimme vihjasivat, että ehdimme vielä kyllästyä niihin eteisen lattialle valuviin Duodecimeihin. Kuka voisi kyllästyä siihen, että on vihdoin päässyt osaksi tätä himoittua alaa ja saa kuumimmat lääkäriuutiset suoraan kotiovelle kannettuna?!

Olisin voinut järjestää juhlat sinä päivänä, kun elämäni ensimmäinen Duokkari odotti minua oven takana koulusta kotiutuessani. Siinä se seisoo, minun nimeni painettuna lehden saajaksi. Olen osa lääkäriyhteisöä! En facebookista päätellen ollut myöskään ainoa, jonka mielestä tuon tapahtuman kunniaksi olisi pitänyt nostaa vähintäänkin lippu salkoon, sen verran usea Duodecim-päivitys uutisvirtaani ilmestyi. Infoviikkojen luennosta valistuneena luin tietysti lehden innolla läpi ja puhisin tyytyväisyyttä, kun pidin itseni ajan hermolla lääketieteen kehityksestä. Näin tekee taitava lääkäri, myhäilin. Tätä kesti hyvin pitkälti kahden tai kolmen ensimmäisen lehden ajan, sitten putosin ryminällä kehityksen kelkasta tänne muinaisen poppaparantajan tasolle, jossa geeniterapia on jotakin potentiaalisesti keihästettävää ja padassa kypsennettävää.


Intoni lopahti kahteen seikkaan: olen liian tyhmä ymmärtääkseni ja minulla on liian vähän aikaa yrittää ymmärtää, koska tätä kouluakin täytyisi yrittää tahkota eteenpäin, että joskus lehtiä saisi selailla ihan laillistettuna lääkärinä. Duodecimin yksinään olisin ehkä pystynyt vielä selättämään, mutta kun Posti-Pate alkoi kantaa lehtisiä luukkuumme selkä vääränä, loppui minulta aika. Kunnon medisiinarin lukemistoon kun kuuluu Duodecim, Suomen Lääkärilehti, Mediuutiset ja Nuori Lääkäri -lehti, joista kolme ensimmäistä taitavat ilmestyä joka toinen viikko ja viimeisin kerran kuussa. (Nippelifaktana tarkistin juuri, että Lääkärilehti ilmestyy perjantaisin 41 kertaa vuodessa.) Kuukaudessa lukemista kertyy siis aikamoinen pinkka, mutta no problem kyllähän ihminen kivaa tekstiä jaksaa lukea, eiks jeh? Ongelmana vain on, että nuo lehdet eivät ole kivaa tekstiä ainakaan ekan vuoden lääkisläiselle. Artikkelit vilisevät lääketieteellistä sanastoa, aivan ufoja reseptoreita ja vaikeita lääkkeiden kauppanimiä, joita en osaa yhdistää mihinkään. Tästä huolimatta tunnen ylpeyttä joka kerta, kun joku yllä olevista ilmestyy eteisen matolle. Ne tipahtelevat siihen, koska minusta tulee lääkäri, joka vielä jonain päivänä saa noista lehdistä revittyä riemua.

                          

Tein viime kuun ajan tieteellistä tutkimusta ja tallensin huolella jokaisen postiluukustani tipahtavan lääkäriyteen liittyvän julkaisun. Arkistoin materiaalin sitä kunnioittaen yöpöytäni viereen lattialle aineiston käsittelyä varten ja tänään on viimein aika julkaista tulokset. 

Luukustani tipahti huhtikuun aikana:
- 3 Suomen Lääkärilehteä
- 2 Duodecimia
- 3 Mediuutiset
- 1 Nuori Lääkäri -lehti
---> yhteensä 9 julkaisua

Karmeat faktat karusti pöytään iskettynä vanhan biologin sydäntä alkoi juuri painaa lehtien ympäristövaikutukset. Varmaan pakko rueta lukemaan tai ainakin selaamaan lehtiset läpi, etten tuhoa maapallomme keuhkoja aivan turhan takia...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti