perjantai 6. kesäkuuta 2014

Alan hommissa!

Joku erehtyi jossain kommentissa aiemmin kehumaan, miten kivaa on, että postaan niin usein, niin ajattelin nyt romuttaa tuollaiset kehut heti alkuunsa oikein mojovalla wrecking ballilla kuin Miley konsanaan. Eka työviikko on todellakin imenyt minusta (aivot, jalat ja selkä!!) mehut ja kun tähän lisätään vielä tuore japanivaihtarikaveri, joka sinkoaa takaisin toiselle puolella palloa ensi lauantaina, alkaa 24h -tiimalasin hiekka olla käytetty. Varsinkin, kun minä tarvitsen toimiakseni runsaasti en tee mitään -aikaa. Siispä blogi on jäänyt liian vähäiselle huomiolle, mutta asiaan tulee muutos, kunhan saan itseni täysillä käyntiin noiden töiden kanssa.
Maanantai siis käynnisti ryminällä kesäarjen meidän taloudessa, kun me Jarkon kanssa molemmat aloitettiin tämän kesän työrupeama.

Opiskelemisen vaihtaminen käytännön työn tekemiseen on kyllä ollut iso shokki: pää ja kroppa ovat iltaisin aivan puhki. Työ on jatkuvaa juoksemista, mutta silti tuntuu, ettei ole riittävän nopea ja ehdi singahtamaan kaikkialle, minne pitäisi. Ja nuo jalat ja ristiselkä! Outs.. Joka päivä noin neljän tunnin jälkeen joka askel alkaa pistämään kuin perinteisessä Pieni merenneito -sadussa, jossa tyttö suostuu kestämään joka askeleella miekkojen tavoin pistävää kipua, kunhan noita vain muuttaa hänen pyrstönsä jaloiksi. Joka päivä kuluneella viikolla olen miettinyt tuota merenneitoa ja onneksi todennut, että ehkä minun kipuiluni vielä kalpenee hänen miekanpistojensa rinnalla. Uskon jalkojen kyllä tottuvan, mutta tuo selkä minua vähän jurppii. Vanhaksiko minä olen tulossa? Kohta olen itse potilas auttajan sijaan.

Kaiken valittamisen ja kivun onneksi kestää, koska tiedän tekeväni työtä, jolla on merkitystä, ja oman alan suunnalla vielä! (Oksennus nousee kurkkuun edellisen lauseen imelyydestä..) Alkuviikosta nimittäin tein töitä lasten tehohoidon ja psykogeriatrian parissa ja tänään viipotin menemään endokrinologian ja dialyysiosaston hommien parissa. Väliin on mahtunut vielä paljon kaikkea muutakin, ja osastoja on vilkkunut silmissä niin, että näkö meinaa sumentua eikä muisti ainakaan jaksa pysyä perässä: T-sairaala, U-sairaala... Erilaisia käytäntöjä on pitänyt oppia valtavasti ja yrittää soveltaa aiemmin opittua käytäntöön.

Kuis ne päivät sit todellisuudessa rullailee? Saavun työpaikalle klo 14.30 mennessä (iltavuoro) bussilla, koska maanantaina pyöräni sanoi sopimuksensa lopullisesti irti (liian kallista korjata vanhaa rohmua, joten uusi hankintaan). Työvaatteet niskaan ja kulkulätkä kaulaan. Moikkaillen kohta vapauteen kirmaavien aamuvuorolaisten läpi taukotilaan viemään eväät jääkaappiin ja hörppäämään virkistävä lasillinen vettä ennen päivän haasteita. Alas taukohuoneesta työtovereiden kanssa rennosti jutustellen ja eikun hommiin sairaiden hyväksi:

Nappaa tilauslista, etsi sopiva rullakko, kerää tavarat, viikkaa puuttuvat, tarkista hylly, peittele rullakko ja aloita alusta. Toista seuraavat 8 tuntia.

Mähän siis olen töissä Turun tekstiilihuollolla, joka huolehtii mm. TYKS:in, terveyskeskusten, vanhainkotien ja osan TAYS:ista pyykeistä. Vai mitä te oikein luulitte? ;)

5 kommenttia:

  1. Haha:D No worries, selkä ja jalat varmasti tottuu parissa viikossa. Muistan itse kun tein Messukeskuksen narikassa ensimmäistä kertaa 12 tunnin vuoroja ja lopussa jokainen askel oli tuskaa. Sittemmin tein vielä muutaman vuoden seisomatyötä eikä onglemia enää ollut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin oon kans kaikki aikasemmat kesätyökesät ollu seisoma/kävelyhommissa, ja kyl onneks kroppa tottuu loppujen lopuks, mut kontrasti luennoilla istumiseen on vaan ihan valtava! Tänään meni jo tän viikon muita päiviä paremmin ja tavotteena ois, et ens viikolla uskaltautuisin ihan töitten ulkopuoliselle lenkille! :D

      Poista
  2. Hehe, täällä vähän samaa "ongelmaa" töiden parissa! Itsekkin nimittäin aloitin maanantaina yliopistollisen sairaalan vuodeosastolla sairaalahuoltajan lomituksen ja kyllä meinaa tuntuu nuo vuorottaas pitkästä aikaa sekä selässä että jaloissa... :D Noh, kyllähän se tästä kun kroppa tottuu! :)

    Ja pakko vielä mainita, että sulla on kyllä kiva blogi! Vasta tämän löysin, mutta innolla jäin seuraamaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuulostaa jo vähän enemmän alan hommilta :D Mitä tekee sairaalahuoltaja? Oon joskus ollu laitoshuoltajan apulaisena yhden kesän ja me huolehdittiin ruuanjakelusta ja siivouksesta. Teetkö samaa vai jotain ihan muuta?
      Kiitos kehuista ja kiva, että jostain tänne eksyit :)

      Poista