sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Miltä juhannus näytti?

Mekko, välttämättämyys. Hiukset nätisti letille, hyvä tavoite mutta liikaa vaadittu. Takki ja sormikkaat, pakolliset. Niin vain kylmin juhannus 30 vuoteen selätettiin mekko päällä, nahkatakki niskassa ja sormikkaat tiukasti käsien peittona. Harmillista vain, että ilmeisesti jossain vaiheessa iltaa sormet karkasivat lämpöpussistaan hetkeksi ja samalla sormikkaat katosivat omille teilleen. Harmittaa oikeasti, koska kuin vahingossa violetit hanskani mätsäsivät täydellisesti tuoreeseen violettiin kypärääni.


Olin jussina oikea kirppishampuusi, koska sekä takki, että mekko ovat kirpparilöytöjä. Vilan aidosta nahkatakista taisin maksaa 7 euroa ja oli kyllä loisto-ostos, vaikka ostohetkellä taas vaihteeksi arvoin karskin nahkatakin istuvuutta tyyliini ja toisaalta yritin käsitellä lyhyistä nahkatakeista mieleen palaavia teinivuositraumojani. Silloin kun jokaisella itseään kunnioittavalla ja laumaan sopeutuvalla neidillä oli yllään kokoa liian pieni keinonahkatakki.

                                

Samalla, kun minä todistin osaavani seisoa hienosti seinää vasten valokuvattavana, avomieheni nosti rimaa taidoillaan hiukan korkeammalle. Vilkaiskaa ihan huviksenne, millaisen taikurin kanssa oikein seurustelen. Vaadin kuitenkin erityishuomiota myös kuvauksen laatuun, koska kröhöm taisin olla siellä kameran toisella puolen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti