tiistai 10. kesäkuuta 2014

Oma lippa, paras lippa

Annoin pikkusormen, se vei koko käden. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä ja mitä näitä nyt on. Mikähän se minun päässäni tällä hetkellä napottaa? Taitaapa olla ihan minun ikioma British Streetwear Companyn lippalakki. Hups.


En edelleenkään pidä itseäni lippisflikkana, mutta huomasin näiden parin päivän aikana Jarkon lipan heiluvan enemmän minun päässäni kuin omistajansa ja hymyileväni lippispäiseen peilikuvaani törmätessäni typerästi keikistellen, että hihih onpas se hauska ja söpö. Eilen illalla aloin kelata mielessäni läpi vaatekaappini sisältöä ja mahdollisia lipan seurakseen kelpuuttavia asukokonaisuuksia. Jaksoin keksiä muutaman yhdistelmän, minkä jälkeen hukutin itseni mielikuvaan, että kunhan hattu on täällä, keksin yhdistää sen varmasti miljoonaan eri asuun. Tiukka pohdinta siksi, että yli 20 euron lakki on minusta kallis, noin tuollaiseksi ekstemporee olisi ehkä kiva -ostokseksi, varsinkin jos sattuu olemaan kesän eka opintotueton kuukausi ja ekaa palkkaa odotellaan vasta kuun lopussa... En osta kivaa mekkoakaan noin vain kahdella kympillä.


Tänään olin kuitenkin jo lopullisen päätökseni tehnyt. Monesti kun tuollaiset hiukan hitaasti syttyvät rakkaustarinat ovat ne kaikista pysyvimmät. Samanlaisia vihaanko vai rakastanko -fiiliksiä kävin läpi, kun pohdittiin Vallilan Pengerkatu-kuosin verhoja olohuoneeseen pari vuotta sitten. Lopulta päätin, että rakastan niitä ja tuo rakkaus on edelleen syvä ja oikeastaan yhä vain syvenevä. Samaan intuitioon päätin luottaa myös lakkini kanssa. Ja tässä me nyt istuskellaan, sisäkkäin. Tutustutaan toisiimme sohvalla kahvikupin ääressä. Hyvältä näyttää.


Ps. Sunnuntain jälkeen alennukset olivat liikkeessä yhä kasvaneet ja nyt kaikki myytiin ulos vähintään -50%-hintalapulla varustettuna, meinaten että minunkin lakkini maksoi tasan 20e.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti