maanantai 30. kesäkuuta 2014

R-E-N-T-O jäätävän isolla ärrällä

Vaikka kuinka yritän ajatuksissani kaventaa lääkiksen ja elitistileiman välistä yhteyttä, välillä täytyy myöntää, että lääkärin nostamassa tulotasossa on etunsa. Vietettyäni yhden kesän parhaista viikonlopuista ja sään puolesta ensimmäisen kesäpäivän aikoihin mökkeillen Turun saaristossa auringon leimaamat polttorajat niskassa hehkuen, joudun ulvomaan kohti taivaita, miten tätä elämää rakastankin! Aivan uskomatonta. Monen monta kertaa jouduin viikonlopun aikana nipistämään itseäni henkisesti, että nauti nyt nainen tästä hetkestä, ystävistä, auringosta ja hetkistä, tätä on nuoruus ja kesä. Uskomatonta.


Mökkireissasimme siis viime syksyisellä fetusporukalla, jonka kautta olen muodostanut ehdottomasti lääkiksen syvimmät ystävyyssuhteeni. Mieli teki juhlia jo ihan ajatuksesta, että lähden mökkeilemään jengin kanssa, jonka kanssa minut on aivan arpomalla heitetty viime syksynä samaan lössiin, ja että vielä vuoden opiskelun jälkeenkin tykkäämme toisistamme niin paljon, että sama 30 neliöinen mökki houkuttaa meitä kerääntymään yhteen. Jos joku vielä väittää, että lääkiksen alun tuutorryhmillä ei ole väliä... 


                             


Ensimmäiset mojovat nipistykset jouduin antamaan itselleni heti perjantaina, kun sain loikata veneen kyytiin Aurajoesta, suoraan Pinellan edestä. Montako kertaa olenkaan istunut jokitörmällä kuola suusta valuen ja katsellut joella lipuvia veneitä unelmoiden, että voi kuin minäkin! Siispä perjantaina nautin jokaisesta sekunnista, jonka sain veneen kyydissä istua paatin putputtaessa pitkin mutaista jokea ja tuntea joenrannalla aurinkopäivästä nauttivien ihmisten katseet selässäni. Enkä kyllä nauttinut yhtään vähempää suuremmistakaan vesistä, kun tuuli tuiverti hiukset aivan sekaisin ja veneen seurana kellui Silja Linen Baltic Princess. Aikamoinen tunne Järvi-Suomen tytölle nähdä sinertävän turkoosina hehkuva meri, joka saariston alueellakin laajenee suuremmaksi kuin seilaamani Saimaan selillä. Ja se vesi todellakin on turkoosia, vaikka Suomen likaisella Itämerellä ollaankin! Minun Suomessani on tähän asti ollut vain kirkkaan rusehtavana läiskyvää järvivettä, joten suolaisensamea merivesi sai silmäni kokemaan lähes orgasmeja.





Laskin tänään aamulla, että kokeilin viikonlopun aikana viittä uutta asiaa. Melko #yolo, vaikka itse sanonkin. Ammuin jousipyssyllä, heitin keihästä, valmistin rosvopaistia, veneilin Turun saaristossa kuin Robin instagram-kuvissaan ja nukuin kaksi yötä veneessä. Jos eläisi tällä tahdilla jatkuvasti, olisin valmis kuolemaan aivan liian aikaisin, mutta sekuntiakaan en kyllä antaisi pois. Lauantaina pörräsimme koko päivän ulkona lohta loimuttaen, aurinkoa ottaen, mölkyttäen, jalkapalloillen ja kärrynpyöriä heitellen. Nipistelin itseäni niin, että käsivarret vain sinersivät, kun yritin muistaa, miten ainutlaatuisia hetkiä tässä elän. Monta kertaa imaisin vain keuhkot täyteen ilmaa ja totesin itselleni, miten hyvältä tuntuukaan olla onnellinen tässä ja nyt. Ei enempää, ei vähempää, vain tämä hetki.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti