torstai 26. kesäkuuta 2014

Se pitää sut hengissä

Näin viime yönä yllättävän kammotavan unen. Olin neljännellä kuulla raskaana, kun sain kuulla odottavani lasta. Kaikki vaihtoehdot raskauden keskeyttämiseen ohi jo kuukausia sitten, koulu kesken, matkustelut matkustelematta, reili tekemättä, monta huoletonta yötä/päivää/iltaa vielä haaveissa ja bädääääm! Hetkessä kaikki vedettiin viemäristä alas, kun hoitaja iski faktaa pöytään. Unessa ahdistuksen kourissa kieriessäni oivalsin hyvin selkeästi, että muinoin vaivannut vauvakuume on laskenut alilämmöksi, ja hyvä niin. Aamulla äänettömien helpotuksen huokausten lomassa eksyin ajattelemaan meidän nykyistä arkea ja totesin sen olevan melko mainiota, vaikka kuinka arkea onkin. Vain minä, avomies ja vapaus.

                    

Kesäaikaan töitten ulkopuolinen elämä rytmittyy työvuoron mukaan unisiksi iltapäiviksi tai rennoiksi aamuiksi, joina takaraivossa jyskii kuitenkin ajatus edessä odottavasta työvuorosta, enkä oikein enää tiedä kummasta pidän enemmän. (Iltaviikoilla pyykkejä siis hoidellaan klo 14.30-22.30 ja aamuvuorossa klo 6.30-14.30.) Toinen on överiaikaisin ja toinen överimyöhään, toisessa saa nukkua, toisessa aika töissä kulkee hurjan paljon nopeammin. Kumpi parempi, riippuu päivästä. Molemmille yhteistä on kuitenkin vapaa-ajan pyöriminen ruuan ympärillä, mikä on viime viikkoina meinannut nyppiä minua. Viime yön painajaisen jälkeen kuitenkin aloin pohtia, miten helppoa kahden aikuisen ruokkiminen kuitenkin on verrattuna minityypin ruokatarpeiden tyydyttämiseen. Mehän nähdään Jarkon kanssa vaikka nälkää, jos ei huvita ruokaa tehdä. Tai mennään Heselle. Yritäpä samaa pikkunyytille, noup.

Vaikka kaksi nuorta aikuista ruokkii helposti, ei se oikein kivaa useimmiten ole. Arkena samalla kertaa täytyy suunnitella iltaruoka ja seuraavan päivän eväsruoka. Kaksi ruokaa per päivä vaatii liikaa kallisarvoista vapaa-aikaa ja ennen kaikkea ajattelua! Mitä tänään syötäisiin? Mitä huomenna syötäisiin? Missä tänään käytäisiin kaupassa? Vihaan ruokaideoiden keksimistä, koska tuntuu, että helpot arkiruuat junnaavat samoina viikosta toiseen, ja vaikka nälkäisenä töissä syö vaikka pieniä kiviä, olisi kiva keksiä ainaisen jauhelihakastikkeen rinnalle vähän muutakin. Mutta se aika ja into. Ei löydy kumpaakaan sen jälkeen, kun 24 tunnin vuorokaudesta yli 9h menee töihin ja matkoihin, 6-8h painajaisten näkemiseen tai vaihtoehtoisesti naapureiden riitelemisen kuuntelemiseen, 1h kauppaan ja loppu vapaa-aikaan, josta ei ole himoja uhrata tippaakaan epävarmojen reseptien kokeiluun. Ei ole aikaa kokeilla, koska on pakko onnistua, muuten ollaan vihaisia tänään ja kiukkuisia huomenna. Huomaan olevani kiukkuinen jo nyt, vaikka vasta kirjoitan ruuan epäonnistumisesta tai ylipäätään arjen ruokarumbasta. Uusi valtava onnen huokaus, onneksi meitä on vasta kaksi.

                            

Sen verran emäntä kuitenkin olen kahdenkin hengen taloudessa, että pää ja ennen kaikkea makunystyrät eivät anna periksi siirtyä valmisruokalinjalle. Yök, pois se minusta. Pitäisi ehkä valmisruuan sijaan siirtyä suurtalouskeittiölinjalle: 10 litran ämpäri soppaa niin riittää koko viikoksi, lounaaksi, iltaruuaksi, aamu- ja vielä iltapalaksikin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti