torstai 17. heinäkuuta 2014

Gdansk

Koska olen onnekas nainen, elän ihanan miehen kanssa, joka tykkää yllättää tai ainakin kostaa minun tekemäni yllätykset vastayllätyksinä. Ehei, en saanut kukkakimppua, Fazerin sinistä, kynttiläillallista tai edes jalkahierontaa. Tuon kaiken ihanuuden sijaan minun lentopelkoinen takamukseni köytettiin pinkkiin lentokoneeseen ja raahattiin ilmateitse Puolaan, mikä tietysti oli kaikista edellämainituista kirkkaasti ihaninta <3 Kävimme minilomallamme Gdanskissa jo äitienpäivän aikaan toukokuussa, mutta koska olen ollut öhöm kiireinen tenttien, töiden ja sosiaalisen elämäni kanssa (eli ollut liian laiska valikoimaan sopivia kuvia) postaaminen on venynyt ja vähän unohtunutkin. Pari kertaa Jarkkokin on ehtinyt kyselemään, että meinasitko kirjoittaa ollenkaan. Auts. Tottakai aion ja kirjoitankin. Nyt.

                          

Lentomme oli tarkoitus ponnata Turun turvalliselta maaperältä ilmaan äitienpäivän aamuna vähän yli yhdeksänjoten pakkasimme kimpsumme ja kampsumme pieniin käsimatkatavarareppuihimme jo edellisenä iltana, että aamun loikkaaminen bussiin sujuisi mahdollisimman vähällä paniikilla. Aamulla minulle kumottiin rentouttava shotti naamaan ja matka kohti Turun lentokentän legendaarista terminaali 2:sta saattoi alkaa. Legendaarinen siksi, että jokainen Turku-Gdansk välin seikkailuista kertova teksti, jonka netistä etukäteen luin, alkoi naureskelulla terminaali kakkosen maaseutumaisemaa henkivälle ulkonäölle. Kyseessä on siis ihan oikeasti vanha navettarakennus, joka on rempattu pikkuiseksi yhden lentoyhtiön käyttämäksi hallimaiseksi terminaaliksi. Siistiksi, mutta yksinkertaisen karuksi.
  Kiitoradalle astuessa jouduin hihkaisemaan ilosta: koneemme on pinkki! Lentopelkoista sieluani rauhoitti ajatus kuolemasta kauniissa koneessa ruosteisen potkurikoneen sijaan ja toisaalta huoliteltu ulkonäkö lisäsi turvallisuudentunnetta. Menomatkan Gdanskiin saimme matkustaa todella väljästi, vaikka halpalennolla Puolaan suuntasimmekin. Wizzairin lennoilla paikkoja ei oltu etukäteen määrätty vaan jokainen sai parkkeerata pyllynsä mihinpäin konetta vain halusi. Saimme Jarkon kanssa istua puolitoista tuntisen matkan kahdestaan rivillämme aivan siiven juuressa. Muutenkaan minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa lennoistamme kumpaankaan suuntaan: lensimme ajallamme, tasaisesti, henkilökunta oli ystävällista ja koneet siistejä ja mikä parasta, söpöjä!



                                  

Gdanskin päässä putosimme sateiseen mutta lämpimään aamuun paikallista aikaa puoli kymmenen maissa. Jarkko oli lentoja varatessaan valinnut lisäpalveluna lentokenttäkuljetuksen lentoaseman ja Gdanskin välillä, joten haahuilimme hetken lentokentän pihalla kuin mitkäkin aurinkomatkaturistit oikeaa pysäkkiä etsien. Auton löytymisen jälkeen kuljetukselle iso plussa! Meidät ja muutama muu turisti pakattiin siistiin tila-autoon ja hurautimme noin vartin matkan pitkin moottoritietä keskustaan. Ilman varattua kuljetusta olisimme varmaan loikanneet taksiin, mikä olisi todennäköisesti raastanut budjettimatkaajan kukkaroa etukäteen varattua kuljetusta enemmän. Kuljetus oli varausta tehdessä maksanut 8 euroa per nenä, joten pienellä jakolaskulla saadaan hinnaksi neljä euroa per nokka per suunta. Ei paha.


                               

Keskustassa kuskimme kippasi meidät kaupungin korkeimman hotellin juureen ja toivotti hyvää lomaa. Alkoi tyhjyys. Minne suuntaan mentäisiin? Missä on mitäkin? ????? Otimme suunnan tuntemattomaan ja löysimme itsemme kaikissa matkaoppaissakin mainitun Gdanskin uusimman kauppakeskuksen Madisonin oven edestä. Madison on siisti, uusi ja hieno. Kannattaa käydä, jos moderni shoppailu vaatekauppoineen ja kahvilataukoineen kiinnostaa. Meitä kiinnosti ja maanantaina kävimmekin kaluamassa Madden läpi menestyksekkäästi: minulle hame ja paita, Jarkolle aurinkolasit ja t-paita. Hintataso vaikutti minusta melko samalta kuin Suomessakin perushenkkamaukalla, paitani maksoi kympin, Jarkon lasit vitosen. Me emme tosin luuhanneet kauppoja kovin tarkkaan, joten ehkä superedullisia kauppojakin löytyy. Madisonin lisäksi emme alkuun löytäneet muita moderneja kauppoja, mikä hiukan hämmensi meitä. Aivan maanantai-iltana kuitenkin eksyimme perusreiteiltämme ja löysimme toisen kauppakeskittymän ja suuren elokuvateatterin, kun lähdimme kulkemaan Madisonilta kohti rautatieasemaa. Onneksi suurin shoppailuinto oli jo laantunut, joten ei harmittanut, että suurin osa kaupoista oli jo sulkenut ovensa, kun löysimme tiemme niiden luokse. Paikkasimme syvää suruamme käymällä tutustumassa KFC:hen ja... pettymällä lisää. En ymmärrä millainen kura voi menestyä maailmanlaajuisesti ja saada noin suuren maineen, että minäkin nuori nainen Suomen Turusta tiedän puljun! Yök.


Eniten aikaa loman aikana vietimme varmasti vanhassa kaupungissa. Haahulimme vain katuja ees taas, ihmettelimme nättejä taloja ja oppaiden perässä juoksevia turisteja, joita muuten oli paljon. Jos alkoi jalkoja uuvuttaa, pysähdyimme seuraavaan kivannäköiseen kahvilaan tai baariin ja nappasimme yhdet. Jarkko-raukan alkoholilakko tosin rullasi reissun aikaan edelleen, joten vain minä pääsin nauttimaan Puolan häkellyttävän edullisesta alkoholihintatasosta. Iso olut irtosi kahdella eurolla ja hienommat drinkitkin todella tyylikkäässä drinkkibaarissa vitosella. Puolassa pelataan zloteilla, joiden arvo euroissa on hinta jaettuna neljällä, joten iso olut pyöri 8-9 zlotin kieppeillä. Ensimmäinen iso hintashotti iski halon lailla heti saapumispäivänä, kun nälän kuristaessa masua, stoppasimme kivannäköiseen ravintolaan vanhassa kaupungissa. Minä nautiskelin kanttarellipastan ja oluen, Jarkko lohi-pinaattipastan ja alkoholittoman oluen. Hintaa kertyi minulle 7 euroa, Jarkolle 9. Suomalainen sielu kehräsi tyytyväisenä, mutta hämmentyneenä: miten ruoka voi olla näin edullista? Tuo ravintola on Madisonin lähellä sijaitsevan pikakebulan Kebab-Starin lisäksi ainut paikka, jota osaan todella suositella. Aivan ihana miljöö, todella mukava henkiökunta ja hyvää ruokaa. Hauskinta tässä suosituksessa tietysti on, että en todellakaan muista paikan nimeä, mutta muistan sen olleen viiniravintola aivan kaupungin suurimman kirkon vieressä. Ravintola päätti oman pikkukujansa ja vieressä nökötti valtavan kirkon sivuseinä. Vanhan kaupungin ohella vaeltelimme paljon myös jokirannassa. Turkulainen tuntee näköjään olonsa turvalliseksi, kun näkee likaista vettä :D 

                                 

Puola on katollinen maa ja Gdansk sijaitsee Puolassa. Yhtälön lopputulos on: Gdanskissa on paljon kirkkoja. Pienen tuntuisessa kaupungissa nököttää varmaan viisi jyhkeää kivikirkkoa, joista yksi sattuu olemaan maailman suurin tiilirakennus. Kävimme haahuilemassa jokaisessa vastaan tulevassa kirkossa, mutta jännittävin oli juuri tuo suurin, koska yksi sen torneista oli pientä maksua vastaan avoinna yleisölle. Meidän tapauksessa maksu oli todella pienenpieni, koska opiskelijakortilla hintaa tornivisiitille taisi jäädä 2zl eli noin 50 senttiä. Vaikka maisemat eivät jostain syystä kiinnostaisikaan suosittelen tornia ihan vain kiipeämisen takia. Kapeassa kierreportaikossa nousevat ja laskevat pikkuiset rappuset saivat pään pyörryksiin ja pienen jännityksen päälle, että kestääkö tämä tönö varmasti kasassa meidän visiitin ajan.


                               


Hotellimme oli melkoinen UG-ratkaisu. Se sijaitsi kolmisen kilometriä keskustasta omakotitaloalueella, suuren mäen päällä. Willa Isabellimme näytti aivan pieneltä Disney-linnalta torneineen vuoren huipulla ja vesisateessa eksymisen jälkeen se oli kaunein näky, jonka pystyimme väsyneillä silmillämme näkemään. Hotelli oli todella pieni ja herttainen. Huoneemme oli sisustettu mummomaisin kukkakuvioin, mutta se oli kaikinpuolin siisti ja puhdas, joten tätikuosit kesti hymyillen. Näköalat olisivat naapurihuoneesta olleet meidän lukaalia mehevämmät, mutta toki naapuritalon takapihakin oli ihan jännittävä. Aamupala oli syötävää (ei Suomen hotellien tasoa), vaikka kahvi ei ollutkaan juotavaa, joten aamu lähti vaivattomasti käyntiin hotellilla. Toista aamupalaa ennen ehtineet nauttiakaan, koska paluulentomme lähti todella aikaisin aamulla. Vaikka hotelli sijaitsi vähän kauempana Gdanskin ytimestä, tuntui todella turvalliselta liikkua ympäriinsä keskellä yötäkin, yksin olisi ollut tekemätön paikka, mutta kaksin käveli mielellään.

                              

Nyt on Gdanskia niin rutkasti, että huh huh. Meni varmaan kolme-neljä tuntia kirjoittaa, enkä enää ihmettele, miksi olin tätä lykännyt. Aivan liikaa ajattelemista :D

Eli siis tiivistetysti:

Missä: Gdansk, Puola
Milloin: 11.-13.5.2014
Hotelli: Willa Isabel Royal Residence, 2 yötä 80e
Lennot: Wizzair Turusta, menopaluu kahdelta 120e sis. lentokenttäkuljetuksen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti