torstai 3. heinäkuuta 2014

Hmmph... hipstereitä

Kaksi nuorta viehkoa, teini-iän kynnyksellä olevaa neitokaista tuhahtivat meille tuomionsa Hansan Hesburgerilla tiistaina: hipstereitä.... Voisin olla loukkaantunut moisesta ihmisten luokittelusta. Mähän en mikään hipsteri oo. Oon vaan just sitä, mitä oon. Ei toisten pitäs tolleen lokeroida muita ihmisiä. Ja kakat! Voisi olla vaikeaa löytää toista yhtä pahaa lokeroijaa kuin minä. Rakastan arvostella kadulla vastaan tulevia ihmisiä ja heitellä heitä lokeroihin, joihin he sen hetkisten vaatteidensa perusteella osuvat: hipsteri, teinihoro, tylsimys, hauska, rokkari, pyrkyrirokkari, hippi jne. Kaikkia arvostelujani en todellakaan tarkoita pahalla vaan usein pääsen toteamaan, että wou miten siisti asu ja miten osuukaan kantajalleen noin hyvin. Annan siis vastavuoroisesti teinihirviöillekin luvan heittää minut hipsterlaariin. Oikeastaan tiistaina sinne kuuluinkin.

                               

Jarkko on hurahtanut longboardailuun sanan jokaisen kirjaimen verran. Kirjoitin aiemmin tällä viikolla parisuhteen sisäisestä aivopesusta omien intressien suhteen, ja tämän lonkkari-aiheen suunnalta mielikuviani on manipuloitu koko kevään ajan. Miten hyvältä näyttäsitkään kun tuolla rantakadulla shortseissa pistelisit menemään pikku-cruiserilla... Voitas yhdessä sit rullailla, oikee lonkkaripari. Olen pari kertaa testannut Jarkon isoa lautaa ja selvinnyt pystyssä ja hengissä, tosin ilman minkäänlaista varmuuden tunnetta rullien päällä seisoessani. Toisaalta olen myös puhdistanut avomiehen kyynärpäiden märkiviä haavoja, kun katukivetys olikin yllättävän korkea, joten olen nähnyt laudan osaavan myös purra takaisin.

                                

Minut on kuitenkin helppo puhua ympäri kaikkeen, ja aivopesukin taisi tehota, koska mielikuvissani tosiaan surffailin pitkin katuja auringon helottaessa täydeltä taivaalta. Parin viikon takainen innostus kuitenkin jäätyi kasaan, koska hinta-laatu -suhteeltaan hyvää lautaa ei löytynyt. En todellakaan ole valmis maksamaan testiharrastuksesta lähemmäs sataa euroa, varsinkaan kun itseni tuntien olen hyvin epäileväinen innostukseni kestosta. Lauta jäi nettikauppaan ja kylmien säiden myötä koko suunnitelma hautautui. Kunnes... Tuli kesän eka palkkapäivä, tuli pikaviisiitti kaupungille, tuli Stadiumin kantisalennus, ja kappas, tuli cruiseri. Laatu ei lonkkarihifistelijöiden mielestä varmasti päätä huimaa, mutta lauta kestää painoni, kääntyy herkästi painonsiirroilla ja mätsää kypärääni, joten rakkaus oli valmis syttymään. Hintakin sopi täydellisesti: 31,92 euroa jäi jäljelle -20% alen jälkeen.

                       

                                 

                                 

Testimatka Länsikeskukselta töihin sujui kauniisti upouudella asfaltilla rullaten ja töissä oli vaikea keskittyä mihinkään, kun pukukaapissa odotteleva lauta kehräsi päästä rullaamaan. Meidän oli suunnitelmana mennä illalla töiden jälkeen testaamaan lautaa kunnolla. Kotimatkalla bussista ulos hypätessä päätin kuitenkin ihan vähän testata ja muks. Ärtsy cruiseri puri samantien takaisin ja renkaiden sijaan minun kyynärpääni puri kuoppaista asfalttia. Selvisin juuri ja juuri ulko-ovesta sisään ennen kuin paniikki-itku pääsi valloilleen. En ollutkaan luonnonlahjakkuus, että reeniä, reeniä vaan.

                                 

Ps. Kuvista puuttuu siis kypärä, koska en kaupungille lähtiessäni odottanut ostavani lautaa. Normaalisti kypärä on kuin päähän naulattu renkaiden päällä hengaillessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti