maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kun lähtee Stadiin dallaamaan

Olen tänä kesänä viettänyt uskomattoman hyvää kesää. Melkein voisi fiilistellä, että yhtä elämäni parasta kesää, sen verran paljon ja uskomattomia reissuja olen saanut viime viikkojen aikana kokea, vaikka en tälle kesälle lastannut minkäänlaisia odotuksia. Ehkä homma toimiikin niin, että mitä vähemmän suunnittelee ja odottaa, sitä enemmän yllättäen saa. Toisaalta olen varma, että ensi kesän reili antaa hurjasti, vaikka sitä etukäteen hypetän ja odotankin, mutta ehkä tuollainen reissu menee niin spesiaalikeissiksi, ettei sitä lasketa. Arkipäivät töissä olen vipeltänyt koko kesän ajan vain viikonloppuja varten, mutta yllättävän vauhdikkaasti ma-pe on viikko kerrallaan livahtanut ohi, onneksi.

Viime viikonloppuna valtasimme Helsingin, mutta upean kesäviikonlopun reissusta teki kokoonpano. Saimme yhdellä nopeasti heitetyllä facebook-kommentilla koottua kasaan samaan osoitteeseen koko viikonlopuksi kahdeksan henkeä neljästä eri kaupungista. Olin valtavan tyytyväinen. Yhtä isolla lössillä olemme viimeksi viettäneet yhteisen viikonlopun kesällä 2012 Kuopion Luhastensalossa. Meidän team Turkumme hyppäsi Onnibussiin klo 17, team Tampere vähän meidän jälkeemme, team Helsinki vapautui töistä yhdeksältä ja kaukaisin team Kuopio hurautti 402 kilometrin matkan Helsinkiin sillä vauhdilla, että jammailivat jo juhlafiiliksissä vieraskotimme pihalla, kun saavuimme ennen kymmentä. 

                             

Helsinki kiillotti positiivisen suuntaan kallistumaisillaan olevaa mielikuvaani entisestään. Todennäköisesti seuralla, viinillä, auringolla ja kesällä oli vahvasti tekemistä positiivisten vibojen synnyssä, mutta tykkäsin silti taas astetta enemmän pääkaupungistamme. Olimme etukäteen facebookissa listanneet potentiaalisia tekemisiä viikonloppumme varrelle ja melko monta toteutimmekin:

- Kesämarkkinat Suvilahdessa
- Suomenlinna
- VIIINTÄ!
- BurgerKing
- Mitä vaan kunhan kaljaa


Tuli huomattua myös, että noin suuren ihmisjoukon liikuttelu pitkin kaupunkia on hidasta. Milloin kahdella on pissihätä, yhdellä nälkä, kolmella jano ja samaan aikaan kuitenkin kaikilla halu päästä mahdollisimman pian istuskelemaan piknik-henkisesti paikoilleen. Matkamme Suvilahdesta Suomenlinnaan kesti varmaan kolme tuntia, koska välillä täytyi palata metrolla takapakkia etsiskelemään kadottamaani piknik-vilttiä (ei löytynyt), käydä syömässä (BurgerKing check!), käydä Alkossa (2 kertaa), käydä pissillä (mitkä jonot!), katsella katutaiteilijaa, ihmetellä mielenosoitusta ja odottaa yhtä kaveria. Onneksi lopputulos oli kaiken tuskan ja vaivan väärti. Suomenlinna <3 Vaikkakin koin alkuun maatajärisyttävän järkytyksen: Suomenlinnassa ei ole linnaa! Olen viime lauantaihin asti uskonut, että siellä on oikeasti linna ja olen monta kertaa haaveillut, että voi miten kiva olisikaan käydä Suomenlinnassa. No nyt olen käynyt Suomenlinnassa, mutta en LINNASSA. Sitä hämmennyksen määrää, kun lautta lipuu kohti laituria enkä näe linnaa missään... Ei täällä ole mitään linnaa, on vaan noita muureja. Noh, onneksi Suomenlinna oli todella hyvä matkakohde linnan puuttesta huolimatta. Saarella voisi huoletta hiimailla vaikka koko päivän merta ja muureja ihmetellen, mutta koska me olimme pööpöilleet jo puoli päivää Sörnäisten ja Kauppatorin väliä, tyydyimme nauttimaan vain piknikistä kallioilla.


                              



                         

Seuraa paljon kuvia, koska on vaikeaa kuvailla sanoin, miten iloisia ja onnellisia ihmisiä koko seurueemme oli täynnä. Ystävät <3





                              


2 kommenttia:

  1. Toinen Suomenlinna fakta: huomasithan, että paikan nimi on toisella kotimaisella Sveaborg, eli Ruotsinlinna. :D Varsin diplomaattista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh noh, totta! Eipä tullu siellä kiinnitettyä huomioo, joku Sveaborg blaah. Keskittyminen oli suunnattuna sopivan viinipiknikin paikanvalintaan ja linnan puuttumisesta toipumiseen :D

      Poista