tiistai 8. heinäkuuta 2014

Paljoks maksaa?

Muistan sen valtavan, sädekehän lailla hehkuvan ylpeyden, joka minusta säteili keväällä 2011 kirjakaupassa, kun otin ensimmäisiä askeleita kohti lääkäriyttä. Lukiokirjat on niin junnuille, mä luen sentään Galenosta. Kai toi myyjäkin nyt huomaa, että mä ostan Galenoksen? Kyllähän se nyt tietää, mitä se meinaa. Mä olen aikuinen ja tää aikuinen tulee isona olemaan lääkäri. Kaiken tämän itseni kehumisen ja ylpeyden rinnalla kuitenkin teinikukkaroni kauhistui, koska lääkäriydellä oli hintansa, ja se hinta oli tarkalleen 104,95 euroa. Jos pääsykoekirja maksaa yli satasen, mitä maksaakaan kuusi vuotta lääkärikoulua? Tuon ensimmäisen kosketuksen lääkiskirjoihin onneksi pelasti isäpuoleni ja pääsin teinilompakko pullollaan hautautumaan Gallen kainaloon sohvannurkkaan.

Onnistuin kaksi ensimmäistä yliopistovuottani välttelemään kalliiden luonnontieteen superkirjojen ostamista ilman suurempia ongelmia. Luentodioja lukemalla ne tentit läpäistiin sielläkin, mutta erona lääkikseen oli puhdas kiinnostuksen puute. Miksi maksaisin lähemmäs sata euroa kirjasta, joka ei pidä sisällään tulevaisuuttani kiinnostavaa tietoa? Kirjat jäivät kauppaan ja minä rämmin kurssit läpi muilla keinoin. Viime syksynä kaikki sitten muuttui, kun unelmasta tulikin totta ja kiinnostus opiskelemaani alaan oli varma. Ostanko minä kirjoja? Kuinka tämä touhu toimii? Fysiikalla ja biologialla kummassakin ensimmäinen vuosi palvottiin ainoastaan yhtä kirjaa, mutta mitenkäs lääkiksessä, kun jo hyväksymiskirjeen mukana tyrkättiin kouraan kirjalista, jossa mainitut kirjat on löydyttävä, kun kurssi alkaa?


Ajattelin, että tuskin ne minua nyt ulos heittää, vaikka kirjoja ei heti kärkeen olisikaan, joten päätin odottaa koulun alkua ja tuutoreiden kokemuksia kirjojen hyödyllisyydestä. Tuutorimme ottivat kuitenkin poliitikon linjan ja totesivat, että osa tykkää lukea kirjoja, osa ei. Oma tyyli on vain löydettävä. Loppujen lopuksi hyllyssäni seisoo kaikki kolme ekan kurssin kirjalistassa mainittua kirjaa, mutta yhtäkään en onneksi ostanut uutena. Onneksi, koska minun kohdallani kirjat olivat yhtä hyödyllisiä kuin pilkkihaalari viime päivinä, ne eivät vain sopineet minulle. Vihasin ja vihaan edelleen englanninkielistä tiedetekstiä, joten suurimmalla osalla ekana vuonna ostamiani kirjoja voisi lämmittää vaikka saunaa, niin paljon niitä tuli luettua. En ole kuitenkaan luopunut toivosta vaan ylpeydellä sillon tällöin vilkuilen makuuhuoneen kirjahyllyssä komeilevia kirjojani ja unelmoin päivästä, jolloin olen tarpeeksi viisas ja reipas kahlatakseni ne läpi. Ja ainakin tiedän, minkä osa-alueen kirjoja omistan, joten hädän tullen tiedän, mistä suunnasta kotikirjastoani alan tietoa etsiä.

Ekan kurssin kirjat löysin helposti käytettynä Turun lääkiksen Facebook-ryhmästä, mikä näin jälkiviisaana varmasti kertoo kirjojen hyödyllisyydestä. Hämmentävä fetuksen ajatuksenjuoksu: jos vanhemmat opiskelijat haluavat noista noin kovasti eroon, täytyy niiden varmasti olla hyödyllisiä. No onneksi 45 euroa kolmesta korkeakouluoppikirjasta ei ole paljoa ja ainahan kirjat voi myydä eteenpäin uusille tietämättömille fetuksille ;D Kirjastoni ehdoton helmi on kuitenkin anatomian kurssin Moore, joka pitää sisällään kirkkaasti yli 1000 sivua anatomisia rakenteita ja niiden toimintaa. Tämän ihanuuden ostin aivan uutena ja taisin lukea 10 sivua kurssin aikana. Kyllä kannatti, täytyy sanoa.. Kovasti yritän kuitenkin itselleni uskotella, että mahdollisesti myöhemmin on hyvä omistaa Sobotan kuvakirjan rinnalla yksi anatomian oppikirja teksteineen päivineen. Sobotasta ei varmaan tarvitse edes puhua. Täydellisen tarpeellinen anatomian kuvakirja, josta on näppärä tarkistaa kaikki, koska luonnollisesti olen viimeisien kuukausien aikana unohtanut aivan kaiken. Kaiken. Hyödyllisyydestä kertoo myös facebook-ryhmä: kukaan ei halua myydä Sobottaansa.

                    

Vuoden edetessä viisastuin tai sitten vain lopetin kunnon opiskelijan esittämisen, ja kevätlukukaudesta muistona kirjahyllyssäni katselee vain kolme painosta liian vanha biokemian kirja, jonka ostin vitosella vanhemmalta opiskelijalta. Ravitsemuskurssin, verenkierto/hengitys/nestetasapaino -kurssin ja endokrinologian hoitelin kokonaan ilman fyysisiä kirjoja luentodiojen ja kaveriopetuksen voimin. Pakko tähän huomauttaa, että endosta nappasin yliopistourani ensimmäisen vitosen. Olkoonkin, että 95% kurssistamme sai femman ja ne loput nelosen.

Loppusummaksi ekan vuoden lääkiskirjoista heittäisin yli 150 euroa, mutta alle 200. Isoimmat menoerät ehdottomasti turhaksi osoittautunut Moore ja välttämätön Sobotta, molemmat about 65e kappale, joten onneksi ihan ryöstöksi ei tämäkään koulu ole vielä osoittautunut.

10 kommenttia:

  1. Silmäniskusta huolimatta odotin innokkaasti tietoa, miksi Clinically Oriented Anatomy-kirjani on helmi eikä ollutkaan niin huono hankinta. Kirjassahan on tietenkin tärkeää tietoa, mutta ehkä tästä kirjasta kuitenkin saa surkeimman mahdollisen ensivaikutelman englanninkielisen lääketieteelliseen kirjatarjontaan. Kaikki käsitteet ovat uusia ja osin tekstin ymmärtäminen vaatii melkoista keskittymistä ja älynystyröiden hieromista.

    Olen kuullut, että lääkiksen pystyy läpäisemään ihan kohtuullisesti suomenkielisten luentomonisteiden turvin, mutta entä jatkossa ammattitaidon ylläpitäminen? Pystyykö ammattitaitoaan ylläpitämään ja erikoistumaan pelkästään suomenkielisen aineiston varassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisin kompastua omaan nokkeluuteeni tai sitten en ymmärtänyt kommenttiasi oikein. Kuitenkin selkosuomella sanottuna minä siis inhosin Moorea ja olen katunut ostosta joka solullani heti ensimmäisen kappaleen luettuani. Kirja on paksu kuin mikä ja teksti on järkyttävän vaikeaa lääkisenglantia, jonka läpi kahlaaminen ennen tenttiä oli kerta kaikkiaan mahdoton tehtävä. Jos oikein ymmärsin, omistat samanmoisen "helmen" ja voin ainoastaan todeta ottavani osaa, ainakin toistaiseksi.

      Tulevaisuudessa uskon, että minun on kamppailtava irti tästä englantiahdistuksestani, koska myöhemmissä opinnoissa (erikoistuminen jne) on varmasti pakko kyetä imemään kaikki kansainvälisen tason tieto. Luultavasti kyllä jo aiemminkin, koska suomeksi julkaistava tieto on kuitenkin rajallista ja hidasta, ja tahtoisin todella händlätä tämän homman. Ongelmani vain on hitaus. Pari sivua englanninkielistä tekstiä vie tuhottoman paljon aikaa kiireisestä aikataulusta.

      Poista
  2. Ymmärsin, että luit kirjaa 10 sivua ja tämähän tarkoittaa selkosuomella täydellistä rahan tuhlausta. Minulla vain oli tekstiä lukiessa kova odotus lukea edes yksi hyvä seikka kirjasta... ja pari lausetta myöhemmin selvisi, että kyse olikin vain huumorista. Täytyy myöntää, että minua hiukan kaduttaa tuon kirja hankkiminen ja siihen uponneet rahat olisi voinut käyttää paremminkin. Toki ymmärän ettei kirjassa ole mitään vikaa, vaan siinä tulee liian paljon uutta tietoa ja moni lause on "tulkittava ymmärrettävään muotoon".

    Minä olen vuosia opetellut englantia lääketieteellisistä kirjoista ja yhden kerran erehdyin kerskumaan, että tarvitsen sanakirjaa hyvin harvoin. Kun ryhdyin lukemaan seuraavaa kirjaa, niin törmäsin täysin uusiin sanoihin ja sen jälkeen olen ollut hieman nöyrempi. Minä olen aina ollut kielitaidoiltani keskivertoa, joten joudun käyttämään enemmän aikaa kielen opetteluun kuin moni muu.

    Biokemian luennoitsija neuvoi lukemaan tekstiä sujuvasti eteenpäin ja välttämään jokaisen sanan tarkistamista sanakirjasta (sinullakin näytti olevan samainen Essential Cell Biology-kirja). No, minusta oli hieman typerää lukea ymmärtämättä, joten käytin paljon sanakirjaa. Kirjan läpi luettua osasin uusia sanoja, mutta kirjan tiedot jäi täydellisesti sisäistämättä. Eli kannattaa noudattaa tuota luennoitsijan neuvoa...





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh... ei siis biokemian vaan solubiologian.

      Monta unetonta yötä ja aivot narikassa.

      Poista
    2. Mikäli joku haluaa vilkaista tuota Helmeä eli Clinically Oriented Anatomy-kirjaa, niin se onnistuu seuraavassa linkissä: http://www.bookdepository.com/Clinically-Oriented-Anatomy-with-Access-Code-Dr-Keith-Moore/9781451119459

      Näitä kirjan sisältöön tutustumisia kannattaa hyödyntää ettei maksa turhaan muutaman sivun lukemista. Kirjan hyödyllisyys kun kuitenkin riippuu kunkin lukijan omasta sanavarastosta ja mieltymyksestä.

      Poista
    3. Voin heittää yhden kehun Moorelle! Kirjassa oli niitä käytönnön tauti- ja loukkaamisesimerkkejä, joita oli kiva lukea niiltä osin kuin ymmärsi. Harmi vain, että olivat aina parinkymmenen sivun päässä toisistaan ja välin teksti täyttä puuroa :D Minulla kanssa kielitaito äärimmäisen keskitasoa ja luettava teksti vielä puhuttua vaikeampi ymmärtää. ECB:n kanssa sovelsin tuota "lue sujuvasti puuttuvista sanoista välittämättä" -neuvoa, mutta ongelmia alkoi tulla, kun liian monta sanaa jäi uupumaan välistä ja pää ei enää osanjut arvata puuttuvia. Aihetta käsitelleiden luentojen jälkeen tekstiä on paljon helpompi lukea, kun tietää valmiiksi, kuinka homma toimii ja puuttuvia palasia voi loksautella paikalleen oman tiedon perusteella.

      Kannatan ehdottomasti tutustumaan kirjoihin etukäteen, että tuollaisia huteja tulisi mahdollisimman vähän, ja myös kirjastoista voi löytää opukset ilman euronhyrrää. Itse menin luennoitsijan halpaan, kun tämä ylisti Mooren anatomian välttämättömäksi kurssin läpipääsyn kannalta. Uskoin ja maksoin. Turhaan.

      Poista
  3. Tästä aiheesta olisi ollut kiva kuulla vähän yksityiskohtaisemmin, esim plussia ja miinuksia jne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjat jäi enimmäkseen niin vähälle lukemiselle, että voin olla huono jakamaan todelliseen kokemukseen perustuvia plussia ja miinuksia, mutta ei niin tunnollisen -opiskelijan pintaraapaisukokemuksiin perustuvaa analyysiä voin myöhemmin yrittää :D

      Poista
  4. Tästä olisi ollut kiva lukea vähän yksityiskohtaisempikin postaus, esim plussat ja miinukset, mitä löytyy e-kirjana, kirjastosta jne :) nyt kun pitäisi itsekin päättää mitä ostaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups, aiemmin vaikka kuinka päivitin ei toi mun kommentti näkynyt mutta nyt se näkyykin.. :D

      Poista